Tervetuloa kotisivuilleni!


   Näille sivuille olen koonnut tärkeimpiä tietoja itsestäni, tekemiäni aloitteita,
   valtuustokyselyitä sekä mielipidekirjoituksia.

   Alta löydät uusimmat kuulumiseni, toivottavasti viihdyt!

   -Jarmo-


Runoni Avantolausunnan MM-kilpailuissa

Teos omasta päästä, mukaelma tilinpäätöksestä.

Mietin kovin, miksi tässä?

Vuodesta 18 kertomassa;

Nilkat vedessä, kohta jäässä;

Raahesta puhumassa, pitovoimaa etsimässä.

Lisää outoa, polvet meressä;

työpaikkojen kasvua kehumassa;

asukasluvun laskua suremassa;

yhteiskunnan murrosta tuumimassa.

Matka jatkuu, kylmyys muistuttaa;

aktiivisuuteen meitä kehottaa;

itse asiamme saamme hoitaa;

sitä tee eivät puolestamme muutkaa.

Jatkaisin syvempään;

vaan käy aika loppumaan;

näin teitä kaikkia tervehdin;

ja avannosta pois kiirehdin.

Juhlapuhe uudistetun nuorisokahvila Cupin avajaisissa 12.2.2019

Arvoisat juhlavieraat, hyvät läsnäolijat!

Lähdin suunnittelemaan tätä puhetta todella syvällisesti, toivoakseni ei kuitenkaan lopputulos ole kovin syvältä. Otin nimittäin käteeni, tai no jos ihan tarkkoja ollaan ruudulle, nuorisolain muutaman vuoden takaisen uudistuksen selitykset. Kun nuorista puhutaan, niin sillä tarkoitetaan alle 29-vuotiaita ihmisiä, meidän alueella tuota ikäryhmää edustaa suhteellinen kattava osa väestöstä. Tuohon ikäryhmään mahtuu todella monessa eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Toiset ovat jo ehtineet perheensä perustamiseen ja ammattiin, on asuntolainaakin haettu. Toiset ikäryhmän edustajista hieman vielä hakevat paikkaansa, kuka sen löytää helpommin, kuka puolestaan monen mutkan ja joskus jopa kolhujen kautta. Viimeisimmät, nyt tämän lain piirissä olevat nuoret ovat laman alle syntyneitä, vuonna 1990. Maailma on silloin ollut todella erilainen. Historian kirjoista on mahdollista nähdä mitä silloin tapahtui ja tälle kyseisellä päivällä on kerrottu tapahtuneen ainakin yksi nuorisoa yhdistävä tapahtuma, sillä Super Mario Bros 3 peli on julkaistu tasan 29 vuotta sitten.

Raahessa on nuorisotyöllä pitkät perinteet. Työ on ollut monenlaista, aina se on tähdännyt nuorten kasvun, itsenäistymisen ja osallisuuden tukemiseen yhteiskunnassa. Moni paikallinen toimija on käyttänyt paljon aikaansa tässä työssä, tehden palkkatyötä tai nauttien vapaaehtoisesta toiminnasta. On kyse sitten millä tavalla tahansa mukana olemista, on työ kantanut hedelmää ja paljon hyviä tarinoita on saatu kuulla ja nähdä, siitä kiitos. Aina välillä, kun pohtii tapahtumia meillä ja muualla tai katselee vaikka sosiaalisen median keskustelua, niin voi hyvillä mielin todeta, että monia asia meillä on tehty. Muualla vasta haaveillaan, mutta huomaammeko itse omat saavutuksemme? Tähän mennessä on muisteltu tämänkin juhlan aikana taatusti monia sattumuksia, mitä vuosien aikana on tapahtunut. Kaikki ei luonnollisesti ole vielä valmista ja nuorten eteen on työtä tehtävä edelleen. Kuitenkin työmuodot ja siinä mukana myös resurssit on syytä arvella uudelleen säännöllisesti ja miettiä miten pitkässä juoksussa asiat etenevät. Tähän pitkäjännitteisyyteen liittyen tuleekin mieleen taannoin erää paikallisen, pitkäaikaisen vaikuttajan, nuorisoasianneuvos Mauri Pirilän vuosien takainen kannustus minulle. Se meni näin, kuule Jarmo kunnallishallinto on kestävyyslaji. Monesti tuo oppi on mieleen näiden vuosien aikana tullut, sillä on se ajankohtainen edelleen. Tämäkin työ siis tähtää kauas.  

Nuorisopolitiikka, ehkä kuulijakunnan mielestä tylsä sana, mutta kuitenkin se on nuorten kasvu-ja elinolojen parantamista. Tämä on työ, jossa eivät ehkä nopeat tulokset ole heti näkyvissä, mutta sitkeys ja asiaan uskominen ovat hyvän tekijän tärkeitä ominaisuuksia. Työ edellyttää niin ikään uskoa tekemiseensä, mutta myös muiden hyväksyntää ja kannustusta tehtävään. Tärkeä tehtävä on myös sukupolvien välisen vuorovaikutuksen parantaminen eli se, että ymmärtäisimme paremmin toisiamme. Koko lain hengen tärkein asia on kuitenkin mielestäni tarkoitettu ja mainittu nuorten omaehtoinen toiminta. Meillä Raahessa on tästä aivan erinomaisia näyttöjä, kuinka nuoret ihan itse ovat luoneet näköistään toimintaa. On mm. Sulattoa ja nyt tämä jo pitkän iän, ei ihan tässä paikassa, mutta nyt tähän siirtynyt Cuppi. Kun hanketta vuosituhannen alussa alettiin pohtia silloisten nuorisovaltuustojen, huomatkaa, että Raahe ja Pattijoki ovat joskus olleet eri kuntia, toimesta, riitti asian ympärillä monenlaisia mielipiteitä, luonnollisesti puolesta ja vastaan. Osallisuus oli kuitenkin kantava teema ja kuten pitkäaikainen nuorisovaikuttaja Jarno Moisala kirjoittaa hankkeen historiasta Raahen ja Pattijoen nuoret tarvitsevat tekemistä. Tähän pyyntöön vastaavat kuntien nuorten valitsemat nuorisovaltuustot yhteisprojektillaan projektin työnimellä nuorisokahvilan saamiseksi Raaheen. Nuorten toiveita kahvilan toiminnan suhteen selvitettiin helmikuussa 2001 molempien kuntien yläkouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa toteutetulla kyselyllä. Kyselyyn vastasi tuolloin noin 1500 oppilasta. Hanke saikin nuorten varauksettoman kannatuksen ja lupauksen osallistumisen kahvilan pyörittämiseen. Alueen nuorisovaltuustot ottivat kannettavakseen kahvilahankkeen suunnittelun ja toteuttamisen. Tämä asia on ollut kantava ajatus edelleen ja kun nyt näihin uusiin tiloihin nyt on siirrytty, on jälleen tarvittu nuorten ajatuksia sekä päätöksiä asioiden osalta.

Olen osaltani erittäin ylpeä niistä nuorista, jotka ovat olleet mukana tekemässä tätä työtä ja todella olleet mukana. Perusteita kahvilan perustamiselle historian kirjoituksista on nähtävissä ja näillä ajatuksilla on hyvä jatkaa edelleen. Nuorisokahvila antaa nuorille kaduilla lojumista paremman tavan viettää aikaa ja kuluttaa iltoja, opettaa nuoria ottamaan vastuuta elämästään antamalla mahdollisuuden osallistua itse toimintaan ja osoittamalla että nuoria arvostetaan ja että heihin luotetaan. Kahvilalle annettiin tehtäväksi myös toiminen taustavaikuttajana erilaisten nuorisolle suunnattujen kulttuuri- ja raittiustapahtumien suunnittelijana sekä toteuttajana. Kahvilatoiminta on ennaltaehkäisevää nuorisotyötä parhaimmillaan, todetaan perustamiseen tähtäävissä suunnitelmissa, niin ikään sen toivottiin muuttavan nuorten mielipiteitä Raahesta positiivisempaan suuntaan.

Tässä on ehkä jossain määrin onnistuttu, sillä joku aika sitten raahelaiset nuoret kokevat kotikaupunkinsa kohtuullisen hyväksi paikaksi asua, näin meille kertoi nuorten oloja kartoittanut tutkimus. Omasta kokemuksestani voin todeta, että suhde kotipaikkakuntaan on aina hieman erilainen. Nuorena arvostaa toisia asioita ja ikää karttuessa muita asioita. Jokaisella meillä on kuitenkin kotiseutu ja on suhde millainen tahansa, muistoja ei voi kukaan viedä. Kotiseutu, kotimaa, ovat asioita, joita ei kukaan voi unohtaa. Kävin viime viikonloppuna Helsingin yliopiston pohjois-pohjalaisen osakunnan vuosijuhlassa viemässä Raahen tervehdyksen puheen muodossa. Siinä kerroin, myös tämän kotiseutuasian. Nuoruuteen kuuluu erilaisten asioiden kokeilu, elämään opettelu, paikan hakeminen. Moni teistä nuorista pohtii sitä, että lähden muualle. Hyvä, kannattaa käydä katsomassa, mutta aina kannattaa miettiä myös palaamista. Tervetuloa siis takaisin, kun siltä tuntuu. Kaikki teistä eivät sitä kuitenkaan palaa tänne, sillä elämän uudet suunnat tarjoavat aina mahdollisuuksia, siinäkään ei ole mitään väärää. Tärkeintä on, että tekee kuin oikein on ja hyvälle tuntuu.

Tähänkin taloon on uusia toimintamuotoja myös mietitty, sillä uudistuminen on paikallaan aina. Mielenkiintoinen työmuoto osallistumiseen on tähän samaan rakennukseen valmisteilla oleva mopotalli. Itselläni on ollut ilo kuunnella parikin esittelyä tästä hankkeesta. Asialle tuntuu olevan kysyntää ja halua, joten toivottavasti tämäkin hanke etenee suotuisasti. Toteutuessaan tämä talo onkin oiva esimerkki miten tiloja saadaan uudelleen käyttöön kun jotkut toiminnot ovat loppuneet, mutta uudet alkaneet. Samalla tämä kokonaisuus jatkaa meillä Raahessa hyväksi havaittua tapaa nuorten osallistumisesta. Näitä esimerkkejä luettelin jo tuossa aiemmin. Mopotalli on oiva jatkumo tälle kokonaisuudelle, toivotan siis menestystä valmisteluun.

Raahe on ylpeä nuoristaan ja meillä jo pitkää ja maineikkaasti toiminut Nuorisovaltuusto, johon täälläkin paikallaolevista on yhteys tavalla tai toisella. Onkin tärkeää, että mukaan tulevat ja jo mukana olevat nuoret kokevat pystyvänsä vaikuttamaan heitä koskevissa asioissa. Ensimmäisten vuosiensa aikana nuorisovaltuusto otti tavakseen julkaista kannanottoja ja mielipiteitä nuoria koskettavista asioista, kuten vaikkapa kaavoituksesta. Tälläkin hetkellä kaupungissamme on menossa useita kaavahankkeita, näin vihjeeksi se sanottakoon eli nyt voi sanoa ja vaikuttaa. Vaikuttaminen on kuitenkinteidän nuvalaisten tärkein tehtävä. Edellinen kuntalain uudistus antoi tälle toimielimelle entistä virallisemman aseman. Jokunen vuosi sitten olin Kuntaliitossa paikalla, taisi olla nyt tämän voimassa olevan lain jonkinlainen kuulemiskeskustelu, en ole varma, mutta kun väelle tuli selväksi, että olen Raahesta, niin kokemusten ja tiedon jakaminen tavastamme toimia sai paljon kiitosta eli hyvä te, hyvä me!

Hyvät nuoret ja muut läsnäolijat! Näillä ajatuksilla haluan kannustaa teitä kaikkia tekemään työtä yhteisen kaupunkimme eteen, meillä jokaisella on oma tehtävämme. Se tehtävä voi olla joskus helppo, joskus raskas, mutta toivottavasti ei koskaan tylsä. Runsaasti käyttöä tälle tilalle ja intoa osallisuuteenne raahelaisten nuorten hyväksi!

Tervehdyspuheeni pohjois-pohjalaisen osakunnan 112-vuotisjuhlassa Ostrobotnialla

Arvoisat juhlivan osakunnan edustajat, hyvät naiset ja herrat!

112 vuotta on matkaa taitettu ja sinä aikana maailma on muuttunut moneen kertaan. Lähtiessäni tutustumaan tämän osakunnan historiaan puhettani valmistellessa tutustumisretki oli antoisa. Pohjalaisista opiskelijoista mainitaan aikakirjoissa jo vuodesta 1643, tosin kaupungista nimeltä Turku ja kuten tiedämme, sivistys on lähtenyt muualle Suomeen sieltä, jotkut ovat pohtineet, onko se koskaan kuitenkaan palannut? Ainakin se on ehtinyt jalkautua tänne pääkaupunkiin hyvin menestyksekkäästi. Vanhoista asioista, mutta samalla uusista, tulin minäkin puolestani puhumaan, sillä tuon teille terveisiä 370-vuotiaasta Raahesta, Suomen helemestä. Oli todella mielenkiintoista päästä mukaan tähän tilaisuuteen, näihin tiloihin ja tutustumaan teihin vahvasti maakuntahenkisiin, juuristaan ilmiselvästi ylpeään, juhlivan osakunnan ihmisiin.

Kun vuonna 1907 tapahtui varsinaisesti tämän osakunnan perustaminen, oli sillä taatusti tärkeä paikka, kauaksi kotoaan lähteneen nuoren tukena ja turvana. Tuo tehtävä ei liene vuosien aikana muuttunut yhtään mihinkään. Tänään yhteydenpito kotiin on helpompaa kuin yli sata vuotta sitten, mutta oli se tärkeää silloin ja tärkeää nyt. Esittelyssänne kun mainitsitte tämän toiminnan olevan toinen koti. Tärkeä turva nuorelle, joka ottaa ensi askeleitaan itsenäistymisen polulla. Keskustelin taannoin erään 1950-luvulla teologiaa täällä Helsingissä opiskelleen, nyt jo ikämiehen kanssa. Hän muisteli täällä joskus käyneensä ja kuunnellen Kustaa Vilkunan luentoa näissä tapahtumissa. Tarkempaa tietoa luennon sisällöstä ei ollut tarttunut mieleen, mutta jo silloin opiskelijatapahtumat yhdistivät kaukaa tulleita. Erityisesti nämä tilat, joissa nyt tätäkin juhlaa vietämme, oli hänen muistiinsa painunut kauneudellaan.

Toiminta ei olisi mahdollista ilman aktiivisia opiskelijoita, jotka käyttävät intoaan ja joskus jopa opintopisteiden hitaamman kertymisen uhallakin, aikaansa toisten opiskelijoiden hyväksi. Ihailtavaa, että tällaista halua yhteiseen eteen edelleen löytyy. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että aktiivinen toiminta opiskelijajärjestöissä opettaa paljon enemmän kuin mikään hallinnon kurssi tai kokoustekniikan pakollinen luento. Ne kymmenet ja kymmenet yöt makuuvaunujen vaihtelevassa äänimaailmassa antoivat paljon enemmän kuin ottivat. Ilman tekemisen intoa jäisivät opintototukijärjestelmän muutokset tekemättä, mutta myös tällaiset juhlat pitämättä.

Jokainen jättää paikalleen jäljen. Minua kovasti puhutellut viime viikkoina J. Karjalaisen kappale Terve, Sirkka Lautamies. Siinä kappaleessa kerrotaan yllättävällä tarinalla, miten ihmisen yksittäiset valinnat ja teot voivat tulla esiin mitä erilaisemmilla tavoin esiin vuosikymmenien jälkeen. Vaikutusta tässä kappaleessa minuun lisäsi luonnollisesti tämän mainitun kasvinkeräilijän myöhemmät vaiheet, jotka johtavat omalle kotiseudulleni. Jokaisella meillä on kotiseutu ja on suhde millainen tahansa, muistoja ei voi kukaan viedä. Kotiseutu, kotimaa, ovat asioita, joita ei kukaan voi unohtaa.

Tuon teille terveisiä osakunnan alueen eteläisistä osista. Kuten omassa esittelyssänne toteatte, olette se parempi osa Suomea. Tähän asiaan on helppo yhtyä. Tervetuloa siis takaisin, kun siltä tuntuu. Kaikki teistä eivät sitä kuitenkaan tule, sillä elämän uudet suunnat tarjoavat aina mahdollisuuksia, siinäkään ei ole mitään väärää. Tärkeintä on, että tekee kuin oikein on ja hyvälle tuntuu. Paljon onnea ylihuomisen hätänumeropäivän innoittamana 112-vuotiaalle tälle Pohjois-Pohjalaiselle osakunnalle!

Tervehdyspuhe koko kansan itsenäisyysjuhlassa

Hyvä raahelaiset, arvoisat koko kansan itsenäisyysjuhlan vieraat!

 

Vanhan sanonnan mukaan missä kaksi suomalaista kohtaa, sinne perustetaan yhdistys, tarinan jatkuessa todetaan, missä kaksi raahelaista kohtaa sinne perustetaan kaksi yhdistystä. Tässä juhlassa on nähtävissä tämä jälkimmäinen oikein hyvässä ja suotuisassa valossa. Tämä perinteinen itsenäisyyspäivän tapahtuma tuo yhteen erilaiset toimijat, niin vapaaehtoiset kuin lahjoittavat yritykset sekä suuren yleisön, tarve tälle kohtaamiselle siis on, sillä ei tätä tilaisuutta muuten järjestettäisi nyt jo kahdeksatta kertaa. Tämä on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan, jokainen tapahtumaan osallistuja tuo mukaan panoksensa ja se juuri onkin tärkeä osa tätä kokonaisuutta. 

 

Klassikoksi muodostunut kysymys tänään on, mitä itsenäisyys sinulle merkitsee? Pohdiskellaan asiaa tovi. Kysymys ja vastaus lienevät samassa lauseessa. Saamme itse päättää mitä teemme. Olemmeko sitten tehneet näin? Tyypillisiä vastauksia alkuperäiseen kysymykseen on useita; saa päättää itse omista asioistaan ja tehdä mitä haluaa – niin osaammeko toimia näin kuten mahdollisesti mielessämme vastaamme? Miten maassamme voidaan? Pääsääntöisesti varmasti hyvin, valitettavasti näin ei kuitenkaan ole kaikilla. Osa ei välitä, osa välittää jopa liikaakin siten ja uupuu. Yhteisöllisyys, kuten tällainen tilaisuus, on yksi tapa välittää sopivasti toisista ja tuoda esiin yhteenkuuluvuutta.

 

Suomi täyttään tänään 101 vuotta. Ovatko vuodet sitten kohdelleet maatamme hyvin? Voisi ajatella, että on. Kaikesta huomitta uskallan niin sanoa. Varma voi olla ainoastaan siitä, että monia käänteitä on vuosien aikana mahtunut. Vaikka kaikki asiat eivät varmasti ole aina menneet kuin olisimme toivoneet, on sitten kyse ihmisen, asuinpaikan tai maan asioita. Mutta käydessään kaukana, näkee paremmin lähelle ja silloin voi havaita, että tässä maassa tehdään moni asia, moitteista huolimatta, hyvin. Mitä tulevina vuosina tapahtuu, se on arvoitus? On siksi tärkeää, että saa pitää itse omista ja hyviksi koetuista arvoistaan kiinni, se on itsenäisyyttä, mutta myös oikeaa suvaitsevaisuutta.

 

Katsokaamme ympärillemme. Esi-isämme eivät valinneet asuinpaikakseen maastollisesti helpointa tai ilmastollisesti ihaninta kolkkaa elää, on maamme ollut kuitenkin menestystarina! Meillä on edelleen mahdollisuus pärjätä nykypäivässä, se tapahtuu yhdessä tekemällä ja toisiimme luottamalla.

 

Hyvät kuulijat!

 

Tämä tilaisuus on yhdessä tekemisen taidonnäyte. Teitä talkoolaisia on kymmeniä, ilman panostanne tätä tapahtumaa ei olisi. On hienoa, kuten eilisestä lehtijutusta saimme lukea, tekijöitä on riittänyt ja vapaaehtoisia on ilmoittautunut vuosittain entistä enemmän. Tapahtumaa on tekemässä vanhoja konkareita, mutta myös uusia kasvoja on mukana. Se kertoo elinvoimaisuudesta, halutaan olla mukana. Myös tapahtuman ohjelmaan on satsattu, löytyy jokaiselle jotain, kuten musiikkiesityksiä, jotka sopivat tämän juhlapäivän tunnelmaan.

 

Suomalainen juhlii itsenäisyyttään hillitysti, suuri osa siirtyy muutaman tunnin kuluttua eri viestimien ääreen katselemaan ja kuuntelemaan mitä tasavallan Presidentin juhlissa näyttää ja kuulostaa. Meillä on täällä Härkätorilla hieman erilainen vastaanotto, se oma hieno tapahtumamme, meille sopiva tyyli juhlia tätä päivää. Haluankin omasta ja Raahen kaupungin puolesta toivottaa teille kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja kiittää tämän tapahtuman mahdollistajia työstänne yhteisen hyvän eteen.

Avauspuhe Raahen uuden brändin juhlassa

Hyvät Raahen ystävät!

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, ehkä jotain sinistäkin. Näitä asioita on lupa odottaa tästä iltapäivästä, johon olemme kokoontuneet. Kohta näemme miltä uusi, luonnostaan ylpeän, Raahen ilme näyttää. Nopeimmat ovat ehtineet jo käymään vilkaisemassa uudistettuja nettisivujamme. Niin tein minäkin ja hyvältä näytti. En kuitenkaan halua paljastaa enempää, sillä tämä tilaisuus on juuri siksi järjestetty, että saamme kuulla ja nähdä perusteet uusiutumiseen.

Maailma muuttuu yhä nopeampitempoisemmaksi, kunnat ja kaupungit eivät ole tämän kehityksen ulkopuolella. Siksi on tärkeää, että me pysymme ajan hermolla koko ajan ja uudistamme tarpeen mukaan ilmettämme. Sen aika on nyt, kun kaupunkimme elää, voisi sanoa, kolmannen nousukautensa kynnyksellä. Aikaisemmat olivat uljas purjelaiva-aika, seuraava kun Rautaruukki alkoi rakentua alueelle ja nyt suurhankkeiden etenemisen aikana. Onhan laskettu, että meidän alueelle on tämän hetken tiedon mukaan syntymässä 1000 uutta työpaikkaa, kaivannais-, metallijalostus- ja energiateollisuuteen lähivuosien aikana. Tähän voidaan lisätä vielä mainittujen hankkeiden rakentamisvaikutukset. Meillä on siis lupa odottaa, mutta ei vain odottaa, vaan myös velvoite toimia.

Yksi näistä on visuaalisen ilmeen, slogaanin ja brändin uudistaminen. Tähän asiaan olemme tutustumassa tänään ammattilaisten johdolla. Mainetta, ilmettä tai julkikuvaa, tai ainakaan hyvää sellaista, ei luoda tuosta vaan. Kaikki mainitut seikat pitää perustua tosiasioihin, meidän tulee olla siis sanojemme mittaisia. Raahen edellisesti visuaalisen ilmeen uudistuksesta on aikaa, joten voidaan kai hyvillä mielin todeta, että tämä hetki on odotettu, uudistumme ja uudistumme perusteellisesti. Kaupunki on vanha, lähes 370-vuotias, mutta ilme on uusi.

Uudistuneella sivustollamme todetaan seuraavaa, Raahen brändin rakennusaineena on käytetty ihmisten kertomuksia, muistoja, kaskuja, historiaa, nykypäivää ja ennen kaikkea ylpeyden aiheita – aidoimpia rakennusaineksia parhaimmillaan. Kyse ei ole pelkästään uudesta logosta, vaan se on tarina. Kokonaisuudessa uudistuksessa käytämme myös jotain vanhaa, kuten tarinat ja historia tai jotain lainattua, vaikkapa muistoja sekä kaskuja. Jatketaan edelleen lainausta uudistetun ilmeemme perusteista. Uudistunut motto kertoo rehellisesti ja rohkeasti sen, mitä me sielujemme syvimmissä tunnoissa olemme. Meidän ei tarvitse pyydellä anteeksi, vaan nojaamme voimakkaasti vahvuuksiimme. Pienellä pessimismillä ja konstailemattomalla luonteella varustetut raahelaiset puolustavat omiaan ja tietävät, että täällä on parempi kuin muut luulevat.

Raahen maine puhuttaa täkäläisiä säännöllisesti. Ehkä kuitenkin suurin osa vähäkin kauempaa tulevista ei tiedä tästä mainiosta rantakaupungista juuri mitään. Viitaten vähän aikaa sitten kertomaani, voikin todeta, että olemme mainettamme parempi kaupunki. Tällä viikolla isännöin vieraita Satakunnasta ja Itä-Uudeltamaalta. Uskallan todeta, että saimme uusia ystäviä. Vaikka heilläkin on kuuluisat ja hienot vanhat kaupungit omasta takaa, niin meidän uljas historia teki heihin vaikutuksen, sen he totesivat vielä moneen kertaan vierailunsa aikana. He myös tunnustivat, etteivät olleet tienneet mitään tällaista, näin hienoa, Raahesta. Meillä on siis paljon käyttämätöntä potentiaalia, jota on hyödynnetty pian tarkemmin esiteltävässä uudistuneessa ilmeessämme.

Joten hyvät läsnäolijat, olette kaikki tervetulleita olemaan luonnostaan ylpeitä tästä iltapäivästä. Viedään uusittua Raahen ilmettä yhdessä eteenpäin. Kiitos jo tässä vaiheessa niile, jotka ovat työtä tämän uudistuksen eteen tehneet. Tätä on odotettu, kaivattu ja tarvittu, tervetuloa mukaan!

Juhlapuhe Antinkankaan monitoimitalon vihkiäisjuhlassa

Arvoisat Antinkankaan monitoimitalon ystävät, käyttäjät ja juhlavieraat!

Odotettu päivä on koittanut kun saamme olla juhlimassa uutta Antinkankaan monitoimitalon virallisia avajaisia. Matka tähän pisteeseen on kestänyt aikansa, mutta lopputulos on tärkein. Matkanteosta puhuttaessa sanotaankin usein, että itse matka on tärkeämpi kuin perille pääsy, tässä tilanteessa asia on kuitenkin toisin, lopputulos on odotettu ja kaivattu.

Koulua tällä tontilla on pidetty yli 40 vuotta ja paikka on ollut opinahjo monen nykyisenkin oppilaan vanhemmille. Sitä en tiedä, onko joukossa jo kolmannen polven antinkangaslaisia, mutta tiedän monen raahelaisen, jopa kansanedustajan, tästä osoitteesta oppimisensa ensi hetket saaneen kokea. Koululla on ollut paikkansa alueellisesti, mutta koko kaupungin kannalta. Näillä kulmilla on kaupunkimme eri aikakausina riittänyt lapsia ja kun päätöksiä uusien asuinalueiden suhteen on vuosien aikana tehty, monet uudetkin alueet ovat sijoittuneet tämän oppilaitoksen lähiympäristöön. Lisää on luvassa myös tältä osin ja mikäpä ollessa kun tilat ovat uudet, käyttökelpoiset ja tarpeeseen tehdyt.

Minun oma historiani tähän kouluun rajoittuu lähinnä reilun 10 vuoden takaisin aikoihin, kun saattelin tälle tontille silloisen ekaluokkalaisen ja pari vuotta myöhemmin vielä toista ekaluokkalaista aloittamaan opintietään. Koulurakennus ei silloin ollut samanlainen, ehkä alun perin hyvin ja tarpeeseen tehty, mutta valitettavasti odotti jo silloin kovasti uusintaa. Koulu ei ole kuitenkaan pelkkää seinää ja kattoa, luokkaa ja pihaa. Tärkeintä ovat sisällä olevat ihmiset ja molemmat lapsemme ovatkin saaneet oivan pohjan näiltä alakoulun ensimmäisiltä vuosilta, vaikka virallisesti koulu olikin tilapäisesti siirrettynä Kampusalueelle kun yläkouluun siirtymisen aika aikanaan tuli.

Kun edellinen rakennus tuli tiensä päähän ja asiat lähtivät etenemään, oli melko nopeasti selvää, että on huomattavasti parempi rakentaa aivan uusi koulu tälle alueelle. Aluksi luonnollisesti keskusteltiin vanhan rakennuksen peruskorjaamisesta, mutta tutkimukset määrittelivät sen, että korjaaminen vastasi lähes uuden tekemistä. Siksi olikin luonnollinen valinta, että vanhan rakennuksen ”korjaustyökaluiksi” valittiin puskutraktori ja purkupallo, jotka sivumennen sanoen ovat erittäin hyvät työvälineet myös muihin pahasti sisäilmaongelmaisiin rakennuksiin. Kokonaan uuden rakentamisella on myös se hyvä puoli, että rakennus on tehty nykyaikaisesti, uusimman rakennustekniikan mukaan. Meillä on käsissä uusi, tänä vuonna valmistunut talo, ei yli 40 vuotta sitten rakennettu.

Emme myöskään ole pelkästään koulussa, sillä samanaikaisesti kun tämä talo alkoi tulla tiensä päähän, kuului myös huolestuttavia asioita Vihastenkarin päiväkodista. Yksi kaupunkimme pienipien asukkaiden perinteisistä hoitopaikoista alkoi olemaan käyttöikänsä lopussa. Muutama vuosi aikaisemmin oli yhdistynyt Kummatissa koulu ja päiväkoti saman katon alle, minun näkökulmasta vielä oikein menestyksekkäästi. Oli siis sangen luonnollista, että tällainen yhdistelmä on tätä päivää ja rakentamisessa sekä ennen kaikkea sitten käyttövaiheessa pystytään hyödyntämään tiloja tehokkaasti. Yksi rakennus rakentamalla saatiin hoidettua kaksi kovasti uusimista odottavaa uudeksi kokonaisuudeksi. Samalla saatiin käyttöön nuorisotoimelle tiloja rakennuksesta, joten tehokkuus tilojen sellaisessa käytössä kuten se julkisessa rakennuksessa kuuluisikin olla. Olenkin joskus todennut, että koululla tulisi palaa valot aina aamuvarhaisesta iltamyöhään, sillä tällaiset rakennukset ovat tehty käyttöön, ei olemaan tyhjillään.

Päätöksenteon kiemuroissa nousi moneen kertaan esiin talous ja tarpeellisuus. Kaupunkimme lapsirikkaimpia alueita kuitenkin tarvitsi koulun ja päätös kokonaisuudesta syntyi kohtuullisen helposti ja yksituumaisesti. Hyvä niin, yksi tämän talon tärkeä tehtävistä on mahdollistaa uusien asukkaiden asettumisen lähialueelle. Kovasti toivon myös sitä, että saamme valmiiksi työnjaon niin, että tämän koulun ja naapurikoulujen luokkakoot pysyvät kaikkialla ja kaikille mahdollisimman hyväksyttävällä tasolla. Toimivat oppilaitokset ja terveet talot ovatkin yksi niistä asioista, joista haluamme kertoa Raahesta tänne muuttoa harkitseville.

Koulun merkitys alueelle on kiistämätön ja kun se vielä on uusi sekä hieno, niin siitä voi olla jopa hieman ylpeä, se on luvallista meille kaikille, ennen kaikkea teille tämän talon käyttäjille, ihan päiväkodin pienimmästä, koululaisten kautta vanhimpaan seniorijumppaajaan. Ihan jokaiselle teille on tämä rakennus tehty. Ilman tärkeimpiä eli lapsia sitä ei kuitenkaan olisi tehty tänne, joten merkittävimmässä osassa olette juuri te kaupunkimme nuorimmat asukkaat. Koulut ja päiväkodit kun ovat lapsia varten, ei toisinpäin.

Näky on hienosti sanottuna visio. Tarkastelin puhetta valmistellessani, miten Vihantenkarin päiväkoti ja Antinkankaan koulu olette määritelleet tehtävänne? Yksi keskeinen havainto, lasten huomioimisen lisäksi, on ammattitaito. Täältä löytyvät pysyvä ja ammattitaitoinen henkilökunta. Tällä asialla on merkityksensä lapsen kannalta. Kaikilla teillä aikuisilla on oma paikka lapsen maailmassa. Vastuu on kuitenkin jakamaton, lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu aina vanhemmille, siitä tulee pitää kiinni. Mutta teillä kasvatusalan ammattilaisilla ja muilla talossa työskentelevillä on tärkeä osa tukea tätä lapsen kasvua. Asia, mitä henkilökohtaisesti teissä aina ihailen, on kyky ottaa erilaiset lapset huomioon. Koululla ja päiväkodilla on siis valtava rooli lapsen elämässä. Kelläpä meillä ei olisi muistoja kouluajoista tai päivähoidosta. Muistot voivat olla monenlaisia hyviä tai huonoja, myös tapahtumahetkellä tunnelma on voinut olla monenlainen, muistot ovat kuitenkin omat. Vihastenkarin päiväkodin laulu ja sen loppusäkeet kuvaavatkin tahtotilaanne hyviin muistoihin aivan erinomaisesti:

”Laulu raikuu leikit leikitään,
kaikki aina ystävinä pysytään.
Oppia paljon saamme, ilot ja surut jaamme
yhdessä aina selvitään”.

Jos me kaikki pitäisimme nuo muutamat sanat mielessämme, niin siinä olisi jokaiselle hyvää ohjetta elämään. Palataan kuitenkin tähän päivään. Tätä rakennusta on taatusti odotettu. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että vanhoista asioista otetaan opiksi ja pidetään tästä rakennuksesta oikein hyvää huolta. Jokainen sitoutuu pitämään paikat kunnossa, niin että kaikilla käyttäjillä olisi hyvä ja turvallista olla täällä. Jos havaitaan jonkin asian oleva rikki tai menossa epäkuntoon, niin kerrotaan siitä eteenpäin, vaikkapa opettajalle tai muulle aikuiselle. Yhteisvastuullisesti toisista ja tästä rakennuksesta huolehtien miellä kaikilla on hyvä olla.

Hyvät kuulijat, rohkeasti olemme ottaneet askeleita myös muualla päin kaupunkiamme näissä koulujen ja päiväkotien rakentamisasioissa eli toivoakseni nämä juhlat eivät ole viimeisiä. Tänään minulle on kuitenkin annettu aivan erityinen tehtävä. Läheskään joka päivä ei pääse avaamaan näin upeaa rakennusta, mutta tänään on se hetki. Joten, arvoisat läsnäolijat, minulle suoduin valtuuksin julistan virallisesti tämän Antinkankaan monitoimitalon avatuksi ja käyttöön otetuksi! Pitkää ikää ja hyviä vuosia. Tuokoon tämä rakennus paljon oppimisen iloa ja muita hyviä hetkiä jokaiselle, jotka tähän taloon sisään saapuvat. Haluan toivottaa menestystä ja turvallisia vuosia teille jokaiselle, sillä on hienoa olla mukana kaikkien kanssa tekemässä jotain uutta Raahelle, sen asukkaille nykyisille ja tuleville.

Puheeni Praataustilaisuudessa Raatihuoneella

Arvoisat Praataustilaisuuteen osallistujat, hyvät Raahen ystävät!

Olette tervetulleita jälleen osaavaan, oudosti houkuttelevaan, lapsiystävälliseen ja elinvoimaiseen, yhteiseen kaupunkiimme. Mitä kummallisuuksia tuo luettelo sitten tarkoitti, mitä on keksitty sitten edellisen kerran? Tämä iltapäivä on hyvä väliarviointi, aina säännöllisesti vuoden välein. Tällä on hyvä kertoa ja kerrata, mitä olemme puuhanneet vuoden aikana kotikaupungissamme. Uuden valtuustokauden aluksi tiemme jotain uutta, nimittäin strategian siitä mitä haluaisimme olla ja mihin pyritään. Nuo viisi mainittua asiaa nousivat yhteisiksi tavoitteeksi kun teimme yhdessä valtuustona töitä asian ympärillä viime lokakuussa. Historialliseksi laadinnan teki nopeus ja avoimuus, saimme työn tehtyä lokakuussa valmiiksi ja siihen sitoutuminen on ainakin minun näkökulmaan näyttäytynyt yhdessä tekemisen onnistumisena. Avoimuus ja miksei nykyaikaisuus olivat kantavia tekotapoja. Valtuuston käsitellessä asiaa iltakoulussaan, kaikilla tilaisuuden seuraajilla oli mahdollista kommentoida kaupunkimme suuntaa sähköisesti ja asia kiinnosti, sillä yhtäaikainen tapahtuman seuraamiseen ja kommentointiin osallistui enimmillään kolmenumeroinen luku netin kautta. Raahessa siis osataan, oudosti houkuttelimme elinvoimaisesti ihmisiä kertomaa ajatuksiaan lapsiystävällisestä kaupungistamme, yhteisessä Raahessa.

Mitä nuo sanat sitten on ajateltu tarkoittavan, sitä on ehkä syytä käydä läpi, sillä olemmehan kaikki tänne kokoontuneet jonkinlaisessa suhteessa, julkisessa tai salaisessa, tähän mainioon rantakaupunkiin. Paikkaan, jossa, kuten eilen illalla kuulimme, tuulee ja jos ei tuule, niin sitten myrskyää. Luettelin siis äsken strategiamme peruspilareita, teimme ne perustuen arvioon kaupungin nykytilanteesta sekä tulevista toimintaympäristön muutoksista ja niiden vaikutuksista tehtävien toteuttamiseen. Asetetut tavoitteet ovat pitkän aikajänteen tavoitteita ja niitä arvioidaan säännöllisesti.

Eniten kysymyksiä ja kommentteja on aiheuttanut termi ”oudosti houkutteleva”. Se tarkoittaa viehkoa ja vireää teollisuuskaupunkia, jossa on idyllinen meren äärellä oleva vanha puutalomiljöö, toimivat palvelut, kiinnostavat elinvoimaiset kylät sekä houkuttelevat rannat ja saaristo. Meidän tavoite on tuotteistaa upea historia, palvelut ja tarinat kyliltä sekä kaupungista, mereltä ja teollisuudesta sekä tarjota elämyksiä. Yhdistämme siis teollisuuden ja upean historiamme. Elinvoima puolestaan tarkoittaa aktiivista toimijaa ja mahdollistajaa yritysten rinnalla. Kaupungillamme tulee olemaan yrittäjäystävällinen palveluasenne ja toiminnan helppous luovat edellytykset monipuoliselle yritystoiminnalle ja sen kehittämiselle. Tässä on meillä kaikilla oivaa haastetta tulevaisuuteen, sillä kaupungissamme olisi tilaa monenlaiselle yritystoiminnalle, erityisesti palvelusektorilla on suhteessa vielä paljon mahdollisuuksia valtakunnan keskimääräiseenkin määrään nähden. Eväät ja avaimet hyvään elämään lapsiystävällisessä Raahessa puolestaan tarkoittaa ihanaa lapsuutta turvallisessa pikkukaupungissa, jossa kaikki ovat lähellä. Luomme mahdollisuudet ehjään lapsuuteen ja arjen hyvinvointiin. Osaaminen on puolestaan ammattitaitoa kaikilla alueilla ja elämänaloilla. Tavoitteena on mahdollistaa koulutuspolut aina peruskoulusta korkea-asteelle. Yhteistyön pohjalta tavoitteena on ennakoida alueelliset osaamistarpeet. Yksi meidän Raahe on hyvän elämän avaimet kansainvälistyvässä, myötätuulen Raahessa, jossa onnelliset ihmiset soutavat samaan suuntaan! Tervetuloa mukaan arvoisat läsnäolijat tähän hetkeen, uuteen ja vanhaan, tuttuun ja turvalliseen, vaihdetaan kuulumiset, praatataan ja nautitaan toistemme seurasta.

Tervehdyspuheenvuoro PattU:n ja JoMa:n pesäpallo-ottelussa.

Arvoisat Raahen kaupungin kutsuvieraat, hyvät pesäpallon ystävät!

Raahe ja meri, Pattijoki ja pesäpallo, kaikki niitä asioita, joista meidät tunnetaan. Pesäpallo tunnustetaan lajina, josta tunnetta ei puutu, ei katsomosta eikä kentältä. Se onkin syy, miksi laji on erittäin mielenkiintoinen ja helposti seurattava ja onhan tässä kansallispelissämme jotain erittäin suomalaista mukana. Meillä tämän lajin eri sarjatasoja seuraavilla on se onni, että näemme maailman korkeatasoisinta suomalaista pesäpalloa ja ajatelkaa hyvät ihmiset, vielä kotipaikkakunnallamme. Kaupungin kannalta asiaa pohtiessakin väkisin tulee mieleen pesäpallojoukkueemme markkina-arvo, kuten eilen viimeksi, valtakunnallisissa TV-lähetyksissä Raahe nimi tuli esille ja eniten juuri pesäpallon kautta.

Tämä laji ei kuitenkaan ole pelkästään viihdettä tai tunnetta, muttei myöskään pelkkää markkinointia. Se on tärkeä kasvattaja lasten ja nuorten keskuudessa. On upeaa nähdä miten suuret määrät lapsia on mukana junioritoiminnassa, aivan pienistä, lähes mailanmittaisista, jo niihin pitkään pelanneisiin, jotka ovat valmiita ottamaan vastuuta sarjajoukkueiden kokoonpanoissa tai valmentamaan uusia pesäpalloilijoita. Pesiksestä on siis moneksi, se yhdistää meitä alueemme asukkaita, lähes jokaisella on mielipide siitä miten lukkarin tolpat ovat nousseet tai kärkietenijän kunnarit kulkeneet, Voi joku myös todeta, että pesis on laji, missä yksi lyö ja yhdeksän värähtää. Havaitaankin, että jokaisella mielipide ja omansa sellainen.

Tänä iltana saamme jälleen nauttia jännityksestä ja yhdessäolosta. Vieraamme otteluun on saapunut kaukaa, Joensuusta saakka. Paras voittaa, mutta joukkueellemme on tärkeä jokainen sarjapiste ja siksi haastakin teitä kannustamaan voiton kotiin. On todella mukavaa saada teidät kaikki vieraamme mukaan tähän tapahtumaan. Toivon teidän kaikki vielä tervetulleeksi ja viihtykää nauttien tästä illasta!

Dear our international guest!

It´s very nice see all of you here in Miiluareena. We have reason to celebrate, because we`ll see the Finnish national came this evening. Soon mr. Pasi Pitkänen come to tell more about this evening and our wonderful city of Raahe, welcome!

Puhe Raahen sataman uuden varaston käyttöönottojuhlassa

Arvoisat kutsuvieraat, hyvät sataman edustajat!

Raahe ja meri, satama ja laivat, tämän paikallisempaa aloitusta ei voisi puheen täällä main keksiä. Kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1988 Raahen sataman kehittämisestä Vaikka ei eipä tiennyt, mihin kaupunki 30 vuotta sitten ryhtyi, mutta jälkeenpäin todeten, hyvin ryhtyikin.. Tuolloin myös päätettiin täyttää noin 15 vuotta tyhjänä ollut satamakapteenin virka. Tuolloin oli myös Lapaluodon hirsiarkuille vuonna 1900 käyttöön otettu laituri käyttökiellossa. Alue ei ollut täyttänyt pitkään aikaan alusliikenteen tarpeita. Työt Lapaluodon osalta aloitettiin 1989 ja satamasta purettiin vanha laituri, rakennettiin uudet lastaus- sekä odotuslaiturit, myös satama-allasta laajennettiin tuolloisen kahdeksan metrin kulkusyvyyden omaavassa satamassamme. Operaattorina toimi silloin August Lindberg Oy, joka myös rakennutti varastoja alueelle.

Viimeiset raahelaiset purjelaivat Raahessa rakennettiin vuosina 1919–1920 ja kaupungillamme on vuosisatojen perinne merenkulusta. Viime vuosisadan puoleen väliin saakka kaupungin pääasialliset elinkeinot olivat kuitenkin pienimuotoinen saha- ja konepajateollisuus, mutta myös satamalla jo silloin oma tehtävänsä. 1960-luvulla Rautaruukin tulon myötä sataman kokonaisliikenne lisääntyi. Samanaikaisesti Raahen kaupunki kasvoi voimakkaasti ja siitä mahdollisesti johtuen Lapaluodon sataman kehittämiseen ei riittänyt liiemmälti resursseja ja seurauksena oli laivaliikenne hiipuminen lähes kokonaan. Perämeren ympärivuotinen laivaliikenne käynnistyi 1972. Tämä turvasi osaltaan Rautaruukin toiminnan ja varmisti koko terästehtaan kehittämisen, mutta myös satama-alueen tärkeyden. Aikaa kului tehtaan käynnistymisestä ennen kuin tuli sataman kehittämisen aika. Ammattilaisten arvion mukaan oli kuitenkin hyvä, ettei ryhdytty rakentamaan mitään ”köyhän miehen ratkaisuja” satamasta, joka myöhemmin mahdollisesti osoittanut turhiksi investoinneiksi, vaan asia tehtiin kunnolla heti alun pitäen.

90-luvun puolenvälin jälkeen, aina uuden vuosituhannen alun aikana Raahen kaupunki rakennutti kaksi uutta laituria ja erillisen hinaajalaiturin. Myös varastorakennusten määrä kasvoi kolmella uudella varastolla omistajan toimesta. Noin 15 vuotta sitten oltiin tilanteessa, jossa Raahen meriväylän ja satama-altaan kahdeksan metrin kulkusyvyys osoittautui liian matalaksi, samanaikaisesti satamaliikenteeseen oli tulossa uusia, syvempikuluisia laivoja. Syväsatamahanketta alettiinkin valmistella yhteistyössä silloisten Rautaruukin ja Merenkulkulaitoksen kanssa vuonna 2002. Päätökset väylän ja satama-altaan syventämisestä 10 metrin kulkusyvyyteen tehtiin vuonna 2007. Tämän sataman tulevaisuuden kannalta elintärkeän hankkeen työt aloitettiin seuraavan vuoden keväällä ja ne valmistuivat uuden vuosikymmenen alussa. Samaan aikaan kaupunki rakennutti, uuden 355 metriä pitkän syvälaiturin, joka valmistui myös samoihin aikoihin. Kokonaisuudessaan syväsatamahanke on ollut Raahen historian suurin investointi, noin 28 miljoonaa euroa. Kokonaisuudessaan hankkeen hinnaksi muodostui 60 miljoonaa euroa. Voidaan siis todeta, että kaupunki, mutta myös muut tahot, ovat satsanneet tähän alueeseen

Vuoden 2015 alussa aloitti Raahen Satama Oy toimintansa. Kaupunki on vuokrannut konserniyhtiölleen maa- ja vesialueet sekä laiturit. Ympäristöasioiden hallintaan liittyen satamalla on Pohjois-Suomen AVI:n vuonna 2014 myöntämä ympäristölupa, jossa on esitetty tarkkailu-, seuranta ja raportointivelvoitteet. Ympäristökartoitus kattaa Raahen kaupungin omistaman Lapaluodon satama-alueen ja siellä Raahen Satama Oy:n ohjaamien prosessien ympäristönäkökohdat. Lisäksi satamassa seurataan omien ympäristötavoitteiden toteutumista: energiakulutuksen ja jätemäärän vähentämistä sekä lajittelun parantamista. Myös uudet ympäristöystävälliset polttoaineet, kuten LNG, tuovat mielenkiintoisen kehittämissektorin mukanaan.

Sataman taloudellinen merkitys on ollut suuri monessakin mielessä. Toimintaan ja siihen liittyvien yrityksien työllistävä vaikutus tälle alueelle on myös merkittävä. Tänä päivänä satamassa ja siellä toimivissa eri alojen yrityksissä työskentelee jopa yli 200 henkilöä, kausivaihtelut huomioon ottaen. Sataman taustalle on sijoittunut Presteel Oy:n konepaja, puunjalostusteollisuutta, kuten Woodcomp Oy, KW-Components Oy, sekä Finnsementti Oy, joka aikanaan rakennutti satamaan siiloston. Kaupunki rakennutti puolestaan Satamatalon ja Merenkulkulaitos luotsiaseman. Nämä kaikki toimijat tekevät satamamme kokonaisuuden, puhumattakaan SSAB vaikutuksesta alusliikenteeseen ja molempien satamien hyvään yhteistyöhön, joka on vuosikymmeniä ollut voimissaan ja jatkuu edelleen. Voi siis hyvillä mielin todeta, että merikaupunki Raahe on veden äärellä ja on saava ison osan elinvoimastaan tältä rannalta tänäkin päivänä.

Lähivuosien satamaan alueelle positiivisia näkymiä tuovat muun muassa Ferrovan Oy:n vanadiinitehtaan valmistelussa oleva käynnistäminen Raahen syväsataman puolelle, sekä Fennovoiman ydinvoimalan rakentaminen ja siihen liittyvät merikuljetukset suurten komponenttien osalta. Tulevien vuosien tavoite onkin syventää Raahen meriväylä ja satama-allas nykyistä 10 metrin kulkusyvyyttä syvemmäksi yhteistyössä Liikenneviraston kanssa. Itse olen esittänyt toiveen, että haetaan mallia kunnolla syvistä vesistä väylän suhteen. Onko siihen resurssia? Sitä tulee pohtia. Väylän syventämiseen liittyvät selvityksen on kuitenkin jo aloitettu.  Raahen kaupunki on jättänyt syväsataman laajennuksesta hakemuksen AVI:on. Toiveissa on saada lupa laajennukselle ensi vuonna. Syväsatama-alue ja tuleva laajennus ovat Raahen kaupungin merkittäviä kehittämiskohteita.

Hyvät kuulijat!

Kasvun kyydissä on pysyttävä, meitä ei muut auta kuin itse tehty kova työ. Juhlimme uutta varastoa. Satsaus on jälleen ollut tulevaisuuteen uskova. Tämä ympärillä olevan kokonaisuuden hinta, sisältäen kaiken, kuten pohjatyöt, asfaltoinnin, sähköliittymät ja itse varasto pystyttämisineen, oli hieman verran alle miljoonan euroa. Tämä päivän rakentamisessa mainitsemani summa ei kuulosta isolta, mutta kauppaa joutuu tekemään ja tavara joutuu liikkumaan hankinnan kannattavuutta pohdittaessa. Raahen satamassa on tehty hyviä ja perusteellisia ponnisteluja toiminnan laajentumiseksi ja monipuolistamiseksi. Suomi elää viennistä ja tällaisia säännöllisen kansainvälisen liikenteen satamat ovat meille elintärkeitä. Myös kaupungin elinkeinoelämän edelleen monipuolistaminen on tärkeää. Metallia, puuta ja monta muuta asiaa ovat mahdollisuuksia.

Satamassa toimijat teette kaikki tärkeää työtä. Onhan tämä sananmukaisesti porttimme maailmalle. Se on myös väylä kaupunkiin. Lähestyminen kaupunkiamme mereltä, on se sitten kaunis kesäpäivä tai tuulinen syys yö, niin sataman valoilla, opasteilla ja maamerkeillä on tärkeä merkitys suunnistaessa kotisatamaan. Tapahtui se kotiinpaluu purjelaivakaudella, kun Pooki flakkasi merkkiä kaupunkiin tai tänään kun luotsille määrätyssä kohdassa satamaan saapuva alus ilmoittaa tulostaan. Aina silloin määränpää on satama.

Dear our guest!

It´s very nice see all of you here in Raahe´s harbor. We have reason to celebrate. This new warehouse is now opening and we all hope many, many tons of commercial goods will go to all around the world via this building. I wish busy hours to everybody, who will work here in future! But now for us, very good afternoon for all and greetings from city of Raahe to this party!

Puheeni kaatuneitten muistopäivän seppeleenlaskutilaisuudessa Raahessa

Arvoisat kaatuneitten omaiset, hyvät veteraanisukupolven edustajat, naiset ja herrat!

Olemme kokoontuneet tähän juhlahetkeen kunnioittamaan sankarivainajia, mutta samalla myös tervehtimään ja kiittämään veteraanisukupolvia. Joskus joutuu pohtimaan miten maamme tänään kestäisi, jos näiden vainajien kohtaloksi koituneet tapahtumat toistuisivat nyt vuosikymmeniä myöhemmin? Onko turruttu rauhan aikaan? Varautuminen vaikeisiin aikoihin, on hyvä pitää muistissa, ei peläten vaan huomioiden.

Sotien loputtua monissa kodissa surtiin kallista uhrilahjaa, niitä nuoria, jotka nyt lepäävät noissa edessä olevissa haudoissa. On itketty menetettyä vanhempaa, lasta, veljeä, siskoa, kaveria. Voi vain arvata, mikä on ollut pelon määrä perheissä, joista on lähdetty rintamalle ja vielä se surun musertava summa, kun sieltä ei tultukaan kotiin enää koskaan. Sota oli koskettanut kaikkia, mutta se oli myös yhdistänyt kansaamme. Silloin ei arvosteltu maailmankatsomusta tai ideologioita, kun yhdessä puolustettiin maamme itsenäisyyttä. Nämä kalleimpansa antaneet sankarit, sotilasarvoon katsomatta, tuotiin kotiin haudattavaksi. Osaa haetaan edelleen, sillä joku kuitenkin jäi kentälle, vaikka suomalaisilla oli kunnia-asiana hakea ja tuoda vainajat kotikirkon multiin lepäämään. Tämä kertoo siitä sitkeydestä, jolla suomalainen huolehti jo sotien aikana ja vielä nykyäänkin toisesta ihmisestä, veljeä ei jätetä.

Menneellä viikolla on juhlittu 100 vuotta sitten päättynyttä sisällissotaamme, Vapaussotaa, myös Kansalaissotaa, Veljessotaa tai ihan mitä muuta nimeä tälle, ehkä vieläkin umpeutumattomalle kansalliselle haavallemme, käyttääkään. Kaikki nimet ovat oikeinta tai vääriä. Huolestuneena olen seurannut keskustelua siitä kun hieman yksipuolisesti leimataan toisia pahoiksi edelleen, toisen osapuolen ollen vain uhreja. Haastankin kysymään voiko sota koskaan olla yksipuolinen ja mitkä olivat kunkin ryhmän intressit olleet silloin ja nyt? Olisiko vihdoin aika myös haudata katkeruus, sillä aikaa on kulunut noista tapahtumista, meillä ja muualla. Historiaa mitenkään vähättelemättä tai muuttelematta yksipuoliset sodat kun ovat mahdottomia ja mennessä mässäily ei vain koskaan auta anteeksiannossa ei silloin, eikä nyt.

Mitä tulevaisuus meille tuokaan? Euroopan rajoja muokataan säännöllisesti ja on itsensä pettämistä odottaa etteikö niin voisi tapahtua myös meidän lähialueilla tai nykyaikaisen sodankäynnin, terrorin koskettaessa maatamme, kuten menneenä vuonna tapahtui. Mitä historiamme on meille opettanut? Ainakin sen, että yhdessä saamme aikaan paljon. Se vaatii sitoutumista. Muutokset tapahtuvat nopeasti nykypäivänä, sillä maailman meno on kiihtynyt ja monimutkaistunut. Pystymmekö sopeutumaan uusiin asioihin tarpeeksi nopeasti vai pitääkö meidän edes yrittää? Tarvitseeko meidän hyväksyä vieras tapa toimia ja elää, vain siksi ettemme loukkaisi ketään? On siksi tärkeää, että saamme pitää omista ja hyviksi koetuista arvoista kiinni, se on oikeaa suvaitsemista. Jokainen ihminen voi oppia toiselta jotain, hyvää tai pahaa.

Meillä on oikeus valita. Maamme on hyvä elää ja siitä kiittäminen. Olemmeko me ansainneet kaiken tämän? Toivottavasti olemme ja edelleen osaamme varjella tätä myös tuleville sukupolville, sillä muuten mittavat ponnistelut ja suuret uhraukset ovat olleet turhia. Omasta näkökulmasta ajatellen haluan olla antamassa mahdollisuuksia onnistua ja sillä tavalla edistää tämän perinnöksi saadun maan selviytymistä nyt ja tulevaisuudessa. Maa, jonka puolesta on maksettu kallis hinta, kuten kaikki tiedämme ja edessämme näemme. Jumala meitä kaikkia auttakoon tässä työssä ja siunatkoon maatamme myös tulevaisuudessa!

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.