Itsenäisyyspäivän tervehdyspuhe Raahesalissa

Arvoisat veteraanisukupolven edustajat, hyvät kutsuvieraat, naiset ja herrat!

Tervehdys, sinä 100-vuotias Suomi-neito! Tämä on päivä on Sinun, monella tapaa erikoinen, sillä todella harvoin pääsee tällaisille syntymäpäiville, jossa täytetään kolminumeroisia vuosia. Ovatko vuodet sitten kohdelleet maatamme hyvin? Varma voi olla ainoastaan siitä, että monia käänteitä on tälle draaman kaarelle mahtunut. Yhtä mieltä voinemme kuitenkin olla, että taival on menestystarina vailla vertaa. Maamme on muuttunut sadassa vuodessa yhdeksi maailman parhaaksi valtioksi monilla mittareilla mitattuna, toivoaksemme kehitys myös jatkuu.

Aiemmin tänään päivällä sain suorittaa kunniatehtävän Raahen sankarihautausmaalla. Olin vartioimassa lähes ikätoverini viimeistä leposijaa, joka on nimetty muutaman vuoden minua nuoremmalle sankarivainajalle. En ole tutustunut tämän henkilön historiaan kovin tarkasti, joten olisikin mielenkiitoista tietää mitä häneltä jäi jälkeen? Millainen tilanne oli se hetki, jossa kuolema korjasi sodan satoa tässä tapauksessa Antrealla, jossa tämä mainittu vääpeli oli viimeisen kerran elossa.  Mitkä olivat ammattisotilaan silloiset ajatukset? Rankkoja pohdintoja, ehtikö hän pelkäämään, luottiko tulevaan, miten hänen läheistensä elämä jatkui? Sota-arkiston mukaan lapsia ei hänellä ollut, mutta vaimo jäi suremaan. Kuinka suunnaton olikaan hänen murheensa ja ahdistuksensa siinä tilanteessa? Ei ollut kriisiapuja, mutta kohtalosisarija sitäkin enemmän.

Joskus joutuu pohtimaan miten nykyinen maamme kestäisi, jos nämä tapahtumat toistuisivat nyt vuosikymmeniä myöhemmin? Olemmeko turtuneet rauhan aikaan? Varautuminen vaikeisiin aikoihin, jos kaikki asiat eivät mene kuten toivomme, on hyvä pitää muistissa, ei peläten vaan huomioiden.

Mitä seuraavalla vuosisadalla tapahtuu, mitä olemme sadan vuoden kuluttua? Euroopan rajoja muokataan edelleen säännöllisesti ja on naiivia odottaa etteikö niin voisi tapahtua jotain myös meidän lähialueilla tai nykyaikaisen sodankäynnin, terrorin koskettaessa maatamme, kuten kuluvana vuonna tapahtui. Mitä historiamme on meille opettanut? Ainakin sen, että yhdessä saamme aikaan paljon. Se vaatii sitoutumista. Muutokset tapahtuvat nopeasti nykypäivänä, maailman meno on kiihtynyt ja monimutkaistunut. Ei pelkästään siksi, että parantuneet liikenneyhteydet tai sähköinen tiedonvälitys on muuttanut käsitystämme ympäröivästä maailmasta, vaan nopeasti muuttuvat tilanteet meillä ja muualla hämmentävät ihmisten mieliä. Pystymmekö sopeutumaan uusiin asioihin tarpeeksi nopeasti vai pitääkö meidän edes yrittää? Tarvitseeko hyväksyä meille vieras tapa toimia ja elää, vain siksi ettemme loukkaisi ketään? Jokainen ihminen voi oppia toiselta jotain, hyvää tai pahaa. On siksi tärkeää, että saa pitää omista ja hyviksi koetuista arvoista kiinni, se on oikeaa suvaitsemista.

Hyvät kuulijat!

Katsokaamme ympärillemme. Vaikka esi-isämme eivät valinneet asuinpaikakseen todellakaan ilmastollisesti ihaninta tai maastollisesti helpointa maailman kolkkaa elää, on Suomi ollut kuitenkin upea menestystarina! Meillä on edelleen mahdollisuus selvitä nykypäivässä, mutta se ei tapahdu riitelemällä tai syyllistämällä, vaan juhlavuoden teeman mukaisesti yhdessä tekemällä ja toisiimme luottamalla. Kuten kenraali Erhnroot aikanaan totesi: ”Suomi on paras maa meille suomalaisille”. Kaikkivaltias meitä suojelkoon, että se sellaisena myös pysyy. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja tervetuloa Raahen kaupungin puolesta tähän juhlaan.

Comments are closed.

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.