Tervetuloa kotisivuilleni!


   Näille sivuille olen koonnut tärkeimpiä tietoja itsestäni, tekemiäni aloitteita,
   valtuustokyselyitä sekä mielipidekirjoituksia.

   Alta löydät uusimmat kuulumiseni, toivottavasti viihdyt!

   -Jarmo-


Raahen rautatieaseman 120-vuotisjuhlan tervehdyspuheeni

Arvoisa asemapäällikkö, hyvät naiset ja herrat!

Juna tulee, ketähän on sen kyydissä, minne ne menevät, ketä heitä on vastassa ja ennen kaikkea; milloin he lähtevät pois? 120 vuoden aikana on tällä paikalla sattunut ja tapahtunut. Edellä kerrottu on yksi tarina muiden joukossa, mutta sen sanotaan kuuluneen aikaan, jolloin tällä asemalla matkustajia liikkui säännölliseen tahtiin, ainakin huomattavasti useammin kuin tällä hetkellä. Pikkukaupunkiin tulijat herättivät kysymyksiä ja uteliaisuutta.

Olemme Raahen radan nimikkoasemalla, tällä radalla tarkoitetaan 28 kilometrin mittaista sivurataa Pohjanmaan radan Tuomiojan liikennepaikalta kaupunkimme keskustaan ja edelleen SSAB:n terästehtaalle. Rataosalla on nykyisin vain tavaraliikennettä, tämä liikenne onkin yksi taloutemme mittareita, sillä milloin teräskelajunassa on vähintään kaksi veturia viemässä vaunuletkaa, silloin menee tehtaan suunnassa hyvin kun tuotteet käyvät kaupaksi. Milloin juna lähteen kiihdyttämään poispäin yhden veturin voimin, kannattaa silloin katsoa ja pohtia entistä tarkemmin, missä mennään.

Juhliessamme aseman 120-vuotisjuhlia on syytä katsoa historiaan. Pohjanmaan rata eli Suomen päärata menee siis alle 30 kilometrin päässä. Jos olisi mahdollista siirtyä ajassa taaksepäin, niin tässä kohdassa sen kernaasti tekisin. Lähteet kertovat, että alun perin radan oli tarkoitus kulkea Raahen kautta, mutta tuolloin merkittävän merenkulkukaupungin päättäjät eivät halunneet rahdista kilpailevaa rautatietä kaupunkiin. Toinen tarina puolestaan kertoo sen, että sisämaassa ja Suomen silloisessa senaatissa vaikuttanut eräs valtiopäivämies olisi vaatimalla vaatinut rataa oman kotikylänsä kautta kulkevaksi ja siinä osin onnistuen. Mikä näissä asioissa on totta, mikä olettamusta ja mikä tarua, sitä on vaikea tietää, mutta näin reilu vuosisata myöhemmin voi todeta, että toisinkin olisi voinut aikanaan päättää.

Oli syy mikä tahansa, aikanaan nopeasti huomattiin kuitenkin rautatien merkitys sisämaan rahtiliikenteelle ja Raaheen alettiin suunnitella pistoraiteen rakentamista. Tuolloin perustettiin yksityinen Raahen Rautatieosakeyhtiö, jonka tehtäväksi tuli rakentaa rata Raahesta Tuomiojalle, silloiselle Lapin asemalle. Kauppaneuvos Henrik Sovelius lahjoitti 200 000 markkaa radan rakennustöitä varten ja Raahen kaupunki maksoi toisen puolen kuluista. Samaan aikaan parannettiin Raahen satamaa Lapaluodossa, sillä radasta toivottiin tärkeää puutavaran satamarataa. Kovin siis tutun kuuloisia päätöksiä.

Rata valmistui vuosina 1898–1899. Ensimmäinen juna saapui asemalle elokuussa 1899 ja aseman juhlalliset vihkiäiset järjestettiin Raahen kaupungin 250-vuotisjuhlapäivänä 5.12.1899. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että vielä 1900-luvun alussa tutkittiin mahdollisuutta yhdysradan rakentamiseksi Iisalmen–Kajaanin – radalle, miksi, sitä lähde ei kerro. Yksityinen omistus päättyi kun rata myytiin VR:n omistukseen vuonna 1926, suurin menestys oli puolestaan henkilöliikenteen loppuminen syksyllä 1966. Raahen alueelta eivät suinkaan yksityiset raiteet ole loppuneet, sillä terästehtaan alueella on yksi maamme suurimpia keskittymiä. Suuri muutos oli myös vuosituhannen alussa kun rata sai sähköistyksen ja siinäkin tehden historiaa, sillä tämän mainitaan olevan maamme rataverkon kevyemmällä järjestelmällä tehdyn sähköistyksen.

Varsinainen juhlakalu tänään on asema, joka kansallisromanttista tyylisuuntausta edustava rautatieasemana poikkeaa muista aikakautensa asemarakennuksista. Puinen asemarakennus on rakennettu rautatien valmistumisen aikoihin ja lähteeni mukaan se on tuntemattoman arkkitehdin suunnittelema, rakennuttajana toimiessa rautatieyhtiö. Asema-alueeseen liittyy myös puisto istutuksineen sekä nikkarityylinen entinen tullikamari, nykyinen Paradise. Tämä näkymä on siis ollut jo pitkään osa raahelaista kaupunkinäkymään ja toivottavasti pysyy sitä myös jatkossa. Kun VR lopetti toiminnan asemarakennuksessa, oli hienoa, että käyttöä on jatkettu toiminnan jalostuessa, niin että ihmisiä asemalla pyörii edelleen. Asia vaatii kiinnostusta ja sitoutumista nykyisiltä toimijoilta.

Rautatiet ovat ehkä elämässä uutta tulemista, voitaisiinko jo puhua raiteiden renessanssista? Tällä hetkellä maahamme neuvotellaan hallitusohjelmaa, jossa liikenneratkaisuina esitetään raideliikenteen kehittämistä. Linjaukset ovat toki Etelä-Suomi painotteisia, mutta suunta on oikea kun puhutaan nopeista junayhteyksistä koko valtakunnassa. Nopeuksien kasvaessa pullonkaulaksi nousee radan kapasiteetti eli kaksoisraide vähintään Ouluun saakka. Pitäisikö meidän ottaa mallia muualta? Ruotsissa tehtiin myös kaksoisraidetta, mutta ei välttämättä samaan liikennekäytävään. Esillä on ollut vaihtoehto, jos Raahen rataa voisi tulevaisuudessa hyödyntää tässä. Jos otamme suunnan Pyhäjoen ja Kalajoen kautta Ylivieskaan ja tekisimmekin sen toisen raiteen tätä reittiä? Uutta rataa pitäisi rakentaa nopealla laskulla vain noin 30 kilometriä enemmän kuin perinteistä linjaa käyttäen. Siis yhtä paljon kuin täältä matkaa pääradalle.

Matkustajaliikenteen puute on vaivannut kaupunkiamme, tällaisia satunnaisia juhlajunia lukuun ottamatta jo yli 50 vuotta. Jos tuo äsken ehdottamani ei koskaan toteudu, niin voisimmeko olla osa Oulun lähiliikennealuetta tai syöttöliikennettä nopeampien junayhteyksien luo. Yhteyksien nopeutuessa pysähdykset pääradalla todennäköisesti harvenevat. Jos se juna lähtisikin täältä ja ajaisi Kokkolaan poimien väliasemilta ihmiset kyytiin tai pääteasema olisikin Oulu pohjoiseen mentäessä. Unelmaa vai totta, sen näyttää aika. Hyvää juhlapäivää teille hyvät rautateiden ystävät!

Puheeni Vihannissa kaatuneiden muistopäivän seppeeleenlaskutilaisuudessa

Kunnioitetut veteraanisukupolvien edustajat, hyvät läsnäolijat!

Olemme kokoontuneet tähän juhlahetkeen kunnioittamaan sankarivainajia, mutta samalla myös tervehtimään ja kiittämään veteraanisukupolvien edustajia. Joskus joutuu pohtimaan miten maamme tänään kestäisi, jos näiden vainajien kohtaloksi koituneet tapahtumat toistuisivat nyt vuosikymmeniä myöhemmin? Olemmeko turtuneet rauhan aikaan? Varautuminen vaikeisiin aikoihin on hyvä pitää muistissa, ei peläten vaan huomioiden. Elämme alati muuttuvassa maailmassa, kuka olisi uskonut, että viimeisen parinkymmen vuoden aikana Euroopassa ja sen lähiympäristössä on käyty monia katkeria sotia ja muita konflikteja. Ihminen ei tunnu oppivan, kuin kovin hitaasti historiasta, miten elää rauhassa keskenään. Varmasti moni on pohdiskellut, miten meille käy?

Palataan ajassa kuitenkin hieman kauemmas. Aikalaiskuvaus kertoo ennen sotaa olleesta ajasta, ettei huolta ollut ilmassa. 30-luvun alun maailmanlaajuiset vaikeat ajat olivat voitettu, työllisyys oli parantunut ja senaikuinen hyvinvointi lisääntyi, kaikki näytti paremmalta kuin aikoihin, ei uhannut mikään. Sitten kaikki muuttui nopeasti. Maamme lähialueella poliittinen ilmapiiri kylmeni ja muuttui. Tuli aluevaatimuksia, ilmassa oli uhkaa. Diplomatian keinoin yritettiin selvitä, mutta mikään ei auttanut, oli lähdettävä sotaan puolustamaan tätä maata. Olen monesti pohtinut miltä se mahtoi tuntua kun selvisi, että nyt on tosi kyseessä, on pakko lähteä, ei saanut valita, haluaako vai ei? Mitä on liikkunut näiden liikekannalle määrättyjen sotilaiden mielessä? Olisiko ainakin ollut pelkoa, ylpeyttä, huolta, ehkä näitä kaikkia? Mitä mietittiin puolestaan kotirintamilla? Huoli ja murhe olivat yhteisiä. Kotiin jääjille jäi arjen pyörittäminen sotatoimialueiden ulkopuolella, vaikka silloin oli totuttu tekemään työtä, niin kotiin jääjille työt vähintään kaksinkertaistuivat, mutta huolet moninkertaistuivat. Sotaan lähteneillä murehtimista riitti vähintäänkin yhtä paljon, miten kotona pärjätään ja tullaanko täältä koskaan takaisin?

Valitettavan moni ei tullut ja siitä kertoo nämä hautarivit eri puolella maatamme ja siksi haluan osoittaa suuren kunnioitukseni näille kaikkensa antaneille sankarivainajille, mutta myös sodasta takaisin kotiin selvinneille ja kotirintaman arkea eläneille. Nämä kalleimpansa antaneet sankarit, sotilasarvoon katsomatta, tuotiin kotiin haudattavaksi. Osaa kaatuneista haetaan edelleen väsymättömin vapaaehtoisin voimin, sillä joku kuitenkin jäi kentällekin, vaikka suomalaisilla olikin kunnia-asiana hakea ja tuoda vainajat kotikirkon multiin lepäämään. Tämä kertoo siitä sitkeydestä, jolla suomalainen huolehti jo sotien aikana ja vielä nykyäänkin toisesta ihmisestä, siskoa tai veljeä ei jätetä.

Mitä historiamme on meille opettanut? Ainakin sen, että yhdessä saamme aikaan paljon. Se vaatii sitoutumista ja yhtenäisyyttä, historiasta näemme, että se on meille mahdollista. Muutokset tapahtuvat nopeasti nykypäivänä, sillä maailman meno on kiihtynyt ja monimutkaistunut. Pystymmekö sopeutumaan uusiin asioihin tarpeeksi nopeasti vai pitääkö meidän edes yrittää? Tarvitseeko meidän hyväksyä vieras tapa toimia ja elää, vain siksi ettemme loukkaisi ketään? On siksi tärkeää, että saamme pitää omista ja hyviksi koetuista arvoista kiinni. Jokainen ihminen voi oppia toiselta jotain, hyvää tai pahaa. Meillä on oikeus valita, toivoakseni valitsemme viisaasti ja jos huomaamme tekevämme virheen, niin korjaamme sen paremmaksi. Maamme on hyvä elää ja siitä on kiittäminen aikaisempia sukupolvia. Olemmeko me ansainneet kaiken tämän? Toivottavasti, sillä tämän maan puolesta on maksettu kallis hinta, kuten kaikki tiedämme ja edessämme näemme. Pitäkäämme kaikesta tästä huolta hyvä myös jatkossa, Kaikkivaltias meitä kaikkia auttakoon tässä työssä ja siunatkoon maatamme myös tulevaisuudessa!

Runoni Avantolausunnan MM-kilpailuissa

Teos omasta päästä, mukaelma tilinpäätöksestä.

Mietin kovin, miksi tässä?

Vuodesta 18 kertomassa;

Nilkat vedessä, kohta jäässä;

Raahesta puhumassa, pitovoimaa etsimässä.

Lisää outoa, polvet meressä;

työpaikkojen kasvua kehumassa;

asukasluvun laskua suremassa;

yhteiskunnan murrosta tuumimassa.

Matka jatkuu, kylmyys muistuttaa;

aktiivisuuteen meitä kehottaa;

itse asiamme saamme hoitaa;

sitä tee eivät puolestamme muutkaa.

Jatkaisin syvempään;

vaan käy aika loppumaan;

näin teitä kaikkia tervehdin;

ja avannosta pois kiirehdin.

Juhlapuhe uudistetun nuorisokahvila Cupin avajaisissa 12.2.2019

Arvoisat juhlavieraat, hyvät läsnäolijat!

Lähdin suunnittelemaan tätä puhetta todella syvällisesti, toivoakseni ei kuitenkaan lopputulos ole kovin syvältä. Otin nimittäin käteeni, tai no jos ihan tarkkoja ollaan ruudulle, nuorisolain muutaman vuoden takaisen uudistuksen selitykset. Kun nuorista puhutaan, niin sillä tarkoitetaan alle 29-vuotiaita ihmisiä, meidän alueella tuota ikäryhmää edustaa suhteellinen kattava osa väestöstä. Tuohon ikäryhmään mahtuu todella monessa eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Toiset ovat jo ehtineet perheensä perustamiseen ja ammattiin, on asuntolainaakin haettu. Toiset ikäryhmän edustajista hieman vielä hakevat paikkaansa, kuka sen löytää helpommin, kuka puolestaan monen mutkan ja joskus jopa kolhujen kautta. Viimeisimmät, nyt tämän lain piirissä olevat nuoret ovat laman alle syntyneitä, vuonna 1990. Maailma on silloin ollut todella erilainen. Historian kirjoista on mahdollista nähdä mitä silloin tapahtui ja tälle kyseisellä päivällä on kerrottu tapahtuneen ainakin yksi nuorisoa yhdistävä tapahtuma, sillä Super Mario Bros 3 peli on julkaistu tasan 29 vuotta sitten.

Raahessa on nuorisotyöllä pitkät perinteet. Työ on ollut monenlaista, aina se on tähdännyt nuorten kasvun, itsenäistymisen ja osallisuuden tukemiseen yhteiskunnassa. Moni paikallinen toimija on käyttänyt paljon aikaansa tässä työssä, tehden palkkatyötä tai nauttien vapaaehtoisesta toiminnasta. On kyse sitten millä tavalla tahansa mukana olemista, on työ kantanut hedelmää ja paljon hyviä tarinoita on saatu kuulla ja nähdä, siitä kiitos. Aina välillä, kun pohtii tapahtumia meillä ja muualla tai katselee vaikka sosiaalisen median keskustelua, niin voi hyvillä mielin todeta, että monia asia meillä on tehty. Muualla vasta haaveillaan, mutta huomaammeko itse omat saavutuksemme? Tähän mennessä on muisteltu tämänkin juhlan aikana taatusti monia sattumuksia, mitä vuosien aikana on tapahtunut. Kaikki ei luonnollisesti ole vielä valmista ja nuorten eteen on työtä tehtävä edelleen. Kuitenkin työmuodot ja siinä mukana myös resurssit on syytä arvella uudelleen säännöllisesti ja miettiä miten pitkässä juoksussa asiat etenevät. Tähän pitkäjännitteisyyteen liittyen tuleekin mieleen taannoin erää paikallisen, pitkäaikaisen vaikuttajan, nuorisoasianneuvos Mauri Pirilän vuosien takainen kannustus minulle. Se meni näin, kuule Jarmo kunnallishallinto on kestävyyslaji. Monesti tuo oppi on mieleen näiden vuosien aikana tullut, sillä on se ajankohtainen edelleen. Tämäkin työ siis tähtää kauas.  

Nuorisopolitiikka, ehkä kuulijakunnan mielestä tylsä sana, mutta kuitenkin se on nuorten kasvu-ja elinolojen parantamista. Tämä on työ, jossa eivät ehkä nopeat tulokset ole heti näkyvissä, mutta sitkeys ja asiaan uskominen ovat hyvän tekijän tärkeitä ominaisuuksia. Työ edellyttää niin ikään uskoa tekemiseensä, mutta myös muiden hyväksyntää ja kannustusta tehtävään. Tärkeä tehtävä on myös sukupolvien välisen vuorovaikutuksen parantaminen eli se, että ymmärtäisimme paremmin toisiamme. Koko lain hengen tärkein asia on kuitenkin mielestäni tarkoitettu ja mainittu nuorten omaehtoinen toiminta. Meillä Raahessa on tästä aivan erinomaisia näyttöjä, kuinka nuoret ihan itse ovat luoneet näköistään toimintaa. On mm. Sulattoa ja nyt tämä jo pitkän iän, ei ihan tässä paikassa, mutta nyt tähän siirtynyt Cuppi. Kun hanketta vuosituhannen alussa alettiin pohtia silloisten nuorisovaltuustojen, huomatkaa, että Raahe ja Pattijoki ovat joskus olleet eri kuntia, toimesta, riitti asian ympärillä monenlaisia mielipiteitä, luonnollisesti puolesta ja vastaan. Osallisuus oli kuitenkin kantava teema ja kuten pitkäaikainen nuorisovaikuttaja Jarno Moisala kirjoittaa hankkeen historiasta Raahen ja Pattijoen nuoret tarvitsevat tekemistä. Tähän pyyntöön vastaavat kuntien nuorten valitsemat nuorisovaltuustot yhteisprojektillaan projektin työnimellä nuorisokahvilan saamiseksi Raaheen. Nuorten toiveita kahvilan toiminnan suhteen selvitettiin helmikuussa 2001 molempien kuntien yläkouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa toteutetulla kyselyllä. Kyselyyn vastasi tuolloin noin 1500 oppilasta. Hanke saikin nuorten varauksettoman kannatuksen ja lupauksen osallistumisen kahvilan pyörittämiseen. Alueen nuorisovaltuustot ottivat kannettavakseen kahvilahankkeen suunnittelun ja toteuttamisen. Tämä asia on ollut kantava ajatus edelleen ja kun nyt näihin uusiin tiloihin nyt on siirrytty, on jälleen tarvittu nuorten ajatuksia sekä päätöksiä asioiden osalta.

Olen osaltani erittäin ylpeä niistä nuorista, jotka ovat olleet mukana tekemässä tätä työtä ja todella olleet mukana. Perusteita kahvilan perustamiselle historian kirjoituksista on nähtävissä ja näillä ajatuksilla on hyvä jatkaa edelleen. Nuorisokahvila antaa nuorille kaduilla lojumista paremman tavan viettää aikaa ja kuluttaa iltoja, opettaa nuoria ottamaan vastuuta elämästään antamalla mahdollisuuden osallistua itse toimintaan ja osoittamalla että nuoria arvostetaan ja että heihin luotetaan. Kahvilalle annettiin tehtäväksi myös toiminen taustavaikuttajana erilaisten nuorisolle suunnattujen kulttuuri- ja raittiustapahtumien suunnittelijana sekä toteuttajana. Kahvilatoiminta on ennaltaehkäisevää nuorisotyötä parhaimmillaan, todetaan perustamiseen tähtäävissä suunnitelmissa, niin ikään sen toivottiin muuttavan nuorten mielipiteitä Raahesta positiivisempaan suuntaan.

Tässä on ehkä jossain määrin onnistuttu, sillä joku aika sitten raahelaiset nuoret kokevat kotikaupunkinsa kohtuullisen hyväksi paikaksi asua, näin meille kertoi nuorten oloja kartoittanut tutkimus. Omasta kokemuksestani voin todeta, että suhde kotipaikkakuntaan on aina hieman erilainen. Nuorena arvostaa toisia asioita ja ikää karttuessa muita asioita. Jokaisella meillä on kuitenkin kotiseutu ja on suhde millainen tahansa, muistoja ei voi kukaan viedä. Kotiseutu, kotimaa, ovat asioita, joita ei kukaan voi unohtaa. Kävin viime viikonloppuna Helsingin yliopiston pohjois-pohjalaisen osakunnan vuosijuhlassa viemässä Raahen tervehdyksen puheen muodossa. Siinä kerroin, myös tämän kotiseutuasian. Nuoruuteen kuuluu erilaisten asioiden kokeilu, elämään opettelu, paikan hakeminen. Moni teistä nuorista pohtii sitä, että lähden muualle. Hyvä, kannattaa käydä katsomassa, mutta aina kannattaa miettiä myös palaamista. Tervetuloa siis takaisin, kun siltä tuntuu. Kaikki teistä eivät sitä kuitenkaan palaa tänne, sillä elämän uudet suunnat tarjoavat aina mahdollisuuksia, siinäkään ei ole mitään väärää. Tärkeintä on, että tekee kuin oikein on ja hyvälle tuntuu.

Tähänkin taloon on uusia toimintamuotoja myös mietitty, sillä uudistuminen on paikallaan aina. Mielenkiintoinen työmuoto osallistumiseen on tähän samaan rakennukseen valmisteilla oleva mopotalli. Itselläni on ollut ilo kuunnella parikin esittelyä tästä hankkeesta. Asialle tuntuu olevan kysyntää ja halua, joten toivottavasti tämäkin hanke etenee suotuisasti. Toteutuessaan tämä talo onkin oiva esimerkki miten tiloja saadaan uudelleen käyttöön kun jotkut toiminnot ovat loppuneet, mutta uudet alkaneet. Samalla tämä kokonaisuus jatkaa meillä Raahessa hyväksi havaittua tapaa nuorten osallistumisesta. Näitä esimerkkejä luettelin jo tuossa aiemmin. Mopotalli on oiva jatkumo tälle kokonaisuudelle, toivotan siis menestystä valmisteluun.

Raahe on ylpeä nuoristaan ja meillä jo pitkää ja maineikkaasti toiminut Nuorisovaltuusto, johon täälläkin paikallaolevista on yhteys tavalla tai toisella. Onkin tärkeää, että mukaan tulevat ja jo mukana olevat nuoret kokevat pystyvänsä vaikuttamaan heitä koskevissa asioissa. Ensimmäisten vuosiensa aikana nuorisovaltuusto otti tavakseen julkaista kannanottoja ja mielipiteitä nuoria koskettavista asioista, kuten vaikkapa kaavoituksesta. Tälläkin hetkellä kaupungissamme on menossa useita kaavahankkeita, näin vihjeeksi se sanottakoon eli nyt voi sanoa ja vaikuttaa. Vaikuttaminen on kuitenkinteidän nuvalaisten tärkein tehtävä. Edellinen kuntalain uudistus antoi tälle toimielimelle entistä virallisemman aseman. Jokunen vuosi sitten olin Kuntaliitossa paikalla, taisi olla nyt tämän voimassa olevan lain jonkinlainen kuulemiskeskustelu, en ole varma, mutta kun väelle tuli selväksi, että olen Raahesta, niin kokemusten ja tiedon jakaminen tavastamme toimia sai paljon kiitosta eli hyvä te, hyvä me!

Hyvät nuoret ja muut läsnäolijat! Näillä ajatuksilla haluan kannustaa teitä kaikkia tekemään työtä yhteisen kaupunkimme eteen, meillä jokaisella on oma tehtävämme. Se tehtävä voi olla joskus helppo, joskus raskas, mutta toivottavasti ei koskaan tylsä. Runsaasti käyttöä tälle tilalle ja intoa osallisuuteenne raahelaisten nuorten hyväksi!

Tervehdyspuheeni pohjois-pohjalaisen osakunnan 112-vuotisjuhlassa Ostrobotnialla

Arvoisat juhlivan osakunnan edustajat, hyvät naiset ja herrat!

112 vuotta on matkaa taitettu ja sinä aikana maailma on muuttunut moneen kertaan. Lähtiessäni tutustumaan tämän osakunnan historiaan puhettani valmistellessa tutustumisretki oli antoisa. Pohjalaisista opiskelijoista mainitaan aikakirjoissa jo vuodesta 1643, tosin kaupungista nimeltä Turku ja kuten tiedämme, sivistys on lähtenyt muualle Suomeen sieltä, jotkut ovat pohtineet, onko se koskaan kuitenkaan palannut? Ainakin se on ehtinyt jalkautua tänne pääkaupunkiin hyvin menestyksekkäästi. Vanhoista asioista, mutta samalla uusista, tulin minäkin puolestani puhumaan, sillä tuon teille terveisiä 370-vuotiaasta Raahesta, Suomen helemestä. Oli todella mielenkiintoista päästä mukaan tähän tilaisuuteen, näihin tiloihin ja tutustumaan teihin vahvasti maakuntahenkisiin, juuristaan ilmiselvästi ylpeään, juhlivan osakunnan ihmisiin.

Kun vuonna 1907 tapahtui varsinaisesti tämän osakunnan perustaminen, oli sillä taatusti tärkeä paikka, kauaksi kotoaan lähteneen nuoren tukena ja turvana. Tuo tehtävä ei liene vuosien aikana muuttunut yhtään mihinkään. Tänään yhteydenpito kotiin on helpompaa kuin yli sata vuotta sitten, mutta oli se tärkeää silloin ja tärkeää nyt. Esittelyssänne kun mainitsitte tämän toiminnan olevan toinen koti. Tärkeä turva nuorelle, joka ottaa ensi askeleitaan itsenäistymisen polulla. Keskustelin taannoin erään 1950-luvulla teologiaa täällä Helsingissä opiskelleen, nyt jo ikämiehen kanssa. Hän muisteli täällä joskus käyneensä ja kuunnellen Kustaa Vilkunan luentoa näissä tapahtumissa. Tarkempaa tietoa luennon sisällöstä ei ollut tarttunut mieleen, mutta jo silloin opiskelijatapahtumat yhdistivät kaukaa tulleita. Erityisesti nämä tilat, joissa nyt tätäkin juhlaa vietämme, oli hänen muistiinsa painunut kauneudellaan.

Toiminta ei olisi mahdollista ilman aktiivisia opiskelijoita, jotka käyttävät intoaan ja joskus jopa opintopisteiden hitaamman kertymisen uhallakin, aikaansa toisten opiskelijoiden hyväksi. Ihailtavaa, että tällaista halua yhteiseen eteen edelleen löytyy. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että aktiivinen toiminta opiskelijajärjestöissä opettaa paljon enemmän kuin mikään hallinnon kurssi tai kokoustekniikan pakollinen luento. Ne kymmenet ja kymmenet yöt makuuvaunujen vaihtelevassa äänimaailmassa antoivat paljon enemmän kuin ottivat. Ilman tekemisen intoa jäisivät opintototukijärjestelmän muutokset tekemättä, mutta myös tällaiset juhlat pitämättä.

Jokainen jättää paikalleen jäljen. Minua kovasti puhutellut viime viikkoina J. Karjalaisen kappale Terve, Sirkka Lautamies. Siinä kappaleessa kerrotaan yllättävällä tarinalla, miten ihmisen yksittäiset valinnat ja teot voivat tulla esiin mitä erilaisemmilla tavoin esiin vuosikymmenien jälkeen. Vaikutusta tässä kappaleessa minuun lisäsi luonnollisesti tämän mainitun kasvinkeräilijän myöhemmät vaiheet, jotka johtavat omalle kotiseudulleni. Jokaisella meillä on kotiseutu ja on suhde millainen tahansa, muistoja ei voi kukaan viedä. Kotiseutu, kotimaa, ovat asioita, joita ei kukaan voi unohtaa.

Tuon teille terveisiä osakunnan alueen eteläisistä osista. Kuten omassa esittelyssänne toteatte, olette se parempi osa Suomea. Tähän asiaan on helppo yhtyä. Tervetuloa siis takaisin, kun siltä tuntuu. Kaikki teistä eivät sitä kuitenkaan tule, sillä elämän uudet suunnat tarjoavat aina mahdollisuuksia, siinäkään ei ole mitään väärää. Tärkeintä on, että tekee kuin oikein on ja hyvälle tuntuu. Paljon onnea ylihuomisen hätänumeropäivän innoittamana 112-vuotiaalle tälle Pohjois-Pohjalaiselle osakunnalle!

Tervehdyspuhe koko kansan itsenäisyysjuhlassa

Hyvä raahelaiset, arvoisat koko kansan itsenäisyysjuhlan vieraat!

 

Vanhan sanonnan mukaan missä kaksi suomalaista kohtaa, sinne perustetaan yhdistys, tarinan jatkuessa todetaan, missä kaksi raahelaista kohtaa sinne perustetaan kaksi yhdistystä. Tässä juhlassa on nähtävissä tämä jälkimmäinen oikein hyvässä ja suotuisassa valossa. Tämä perinteinen itsenäisyyspäivän tapahtuma tuo yhteen erilaiset toimijat, niin vapaaehtoiset kuin lahjoittavat yritykset sekä suuren yleisön, tarve tälle kohtaamiselle siis on, sillä ei tätä tilaisuutta muuten järjestettäisi nyt jo kahdeksatta kertaa. Tämä on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan, jokainen tapahtumaan osallistuja tuo mukaan panoksensa ja se juuri onkin tärkeä osa tätä kokonaisuutta. 

 

Klassikoksi muodostunut kysymys tänään on, mitä itsenäisyys sinulle merkitsee? Pohdiskellaan asiaa tovi. Kysymys ja vastaus lienevät samassa lauseessa. Saamme itse päättää mitä teemme. Olemmeko sitten tehneet näin? Tyypillisiä vastauksia alkuperäiseen kysymykseen on useita; saa päättää itse omista asioistaan ja tehdä mitä haluaa – niin osaammeko toimia näin kuten mahdollisesti mielessämme vastaamme? Miten maassamme voidaan? Pääsääntöisesti varmasti hyvin, valitettavasti näin ei kuitenkaan ole kaikilla. Osa ei välitä, osa välittää jopa liikaakin siten ja uupuu. Yhteisöllisyys, kuten tällainen tilaisuus, on yksi tapa välittää sopivasti toisista ja tuoda esiin yhteenkuuluvuutta.

 

Suomi täyttään tänään 101 vuotta. Ovatko vuodet sitten kohdelleet maatamme hyvin? Voisi ajatella, että on. Kaikesta huomitta uskallan niin sanoa. Varma voi olla ainoastaan siitä, että monia käänteitä on vuosien aikana mahtunut. Vaikka kaikki asiat eivät varmasti ole aina menneet kuin olisimme toivoneet, on sitten kyse ihmisen, asuinpaikan tai maan asioita. Mutta käydessään kaukana, näkee paremmin lähelle ja silloin voi havaita, että tässä maassa tehdään moni asia, moitteista huolimatta, hyvin. Mitä tulevina vuosina tapahtuu, se on arvoitus? On siksi tärkeää, että saa pitää itse omista ja hyviksi koetuista arvoistaan kiinni, se on itsenäisyyttä, mutta myös oikeaa suvaitsevaisuutta.

 

Katsokaamme ympärillemme. Esi-isämme eivät valinneet asuinpaikakseen maastollisesti helpointa tai ilmastollisesti ihaninta kolkkaa elää, on maamme ollut kuitenkin menestystarina! Meillä on edelleen mahdollisuus pärjätä nykypäivässä, se tapahtuu yhdessä tekemällä ja toisiimme luottamalla.

 

Hyvät kuulijat!

 

Tämä tilaisuus on yhdessä tekemisen taidonnäyte. Teitä talkoolaisia on kymmeniä, ilman panostanne tätä tapahtumaa ei olisi. On hienoa, kuten eilisestä lehtijutusta saimme lukea, tekijöitä on riittänyt ja vapaaehtoisia on ilmoittautunut vuosittain entistä enemmän. Tapahtumaa on tekemässä vanhoja konkareita, mutta myös uusia kasvoja on mukana. Se kertoo elinvoimaisuudesta, halutaan olla mukana. Myös tapahtuman ohjelmaan on satsattu, löytyy jokaiselle jotain, kuten musiikkiesityksiä, jotka sopivat tämän juhlapäivän tunnelmaan.

 

Suomalainen juhlii itsenäisyyttään hillitysti, suuri osa siirtyy muutaman tunnin kuluttua eri viestimien ääreen katselemaan ja kuuntelemaan mitä tasavallan Presidentin juhlissa näyttää ja kuulostaa. Meillä on täällä Härkätorilla hieman erilainen vastaanotto, se oma hieno tapahtumamme, meille sopiva tyyli juhlia tätä päivää. Haluankin omasta ja Raahen kaupungin puolesta toivottaa teille kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja kiittää tämän tapahtuman mahdollistajia työstänne yhteisen hyvän eteen.

Avauspuhe Raahen uuden brändin juhlassa

Hyvät Raahen ystävät!

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, ehkä jotain sinistäkin. Näitä asioita on lupa odottaa tästä iltapäivästä, johon olemme kokoontuneet. Kohta näemme miltä uusi, luonnostaan ylpeän, Raahen ilme näyttää. Nopeimmat ovat ehtineet jo käymään vilkaisemassa uudistettuja nettisivujamme. Niin tein minäkin ja hyvältä näytti. En kuitenkaan halua paljastaa enempää, sillä tämä tilaisuus on juuri siksi järjestetty, että saamme kuulla ja nähdä perusteet uusiutumiseen.

Maailma muuttuu yhä nopeampitempoisemmaksi, kunnat ja kaupungit eivät ole tämän kehityksen ulkopuolella. Siksi on tärkeää, että me pysymme ajan hermolla koko ajan ja uudistamme tarpeen mukaan ilmettämme. Sen aika on nyt, kun kaupunkimme elää, voisi sanoa, kolmannen nousukautensa kynnyksellä. Aikaisemmat olivat uljas purjelaiva-aika, seuraava kun Rautaruukki alkoi rakentua alueelle ja nyt suurhankkeiden etenemisen aikana. Onhan laskettu, että meidän alueelle on tämän hetken tiedon mukaan syntymässä 1000 uutta työpaikkaa, kaivannais-, metallijalostus- ja energiateollisuuteen lähivuosien aikana. Tähän voidaan lisätä vielä mainittujen hankkeiden rakentamisvaikutukset. Meillä on siis lupa odottaa, mutta ei vain odottaa, vaan myös velvoite toimia.

Yksi näistä on visuaalisen ilmeen, slogaanin ja brändin uudistaminen. Tähän asiaan olemme tutustumassa tänään ammattilaisten johdolla. Mainetta, ilmettä tai julkikuvaa, tai ainakaan hyvää sellaista, ei luoda tuosta vaan. Kaikki mainitut seikat pitää perustua tosiasioihin, meidän tulee olla siis sanojemme mittaisia. Raahen edellisesti visuaalisen ilmeen uudistuksesta on aikaa, joten voidaan kai hyvillä mielin todeta, että tämä hetki on odotettu, uudistumme ja uudistumme perusteellisesti. Kaupunki on vanha, lähes 370-vuotias, mutta ilme on uusi.

Uudistuneella sivustollamme todetaan seuraavaa, Raahen brändin rakennusaineena on käytetty ihmisten kertomuksia, muistoja, kaskuja, historiaa, nykypäivää ja ennen kaikkea ylpeyden aiheita – aidoimpia rakennusaineksia parhaimmillaan. Kyse ei ole pelkästään uudesta logosta, vaan se on tarina. Kokonaisuudessa uudistuksessa käytämme myös jotain vanhaa, kuten tarinat ja historia tai jotain lainattua, vaikkapa muistoja sekä kaskuja. Jatketaan edelleen lainausta uudistetun ilmeemme perusteista. Uudistunut motto kertoo rehellisesti ja rohkeasti sen, mitä me sielujemme syvimmissä tunnoissa olemme. Meidän ei tarvitse pyydellä anteeksi, vaan nojaamme voimakkaasti vahvuuksiimme. Pienellä pessimismillä ja konstailemattomalla luonteella varustetut raahelaiset puolustavat omiaan ja tietävät, että täällä on parempi kuin muut luulevat.

Raahen maine puhuttaa täkäläisiä säännöllisesti. Ehkä kuitenkin suurin osa vähäkin kauempaa tulevista ei tiedä tästä mainiosta rantakaupungista juuri mitään. Viitaten vähän aikaa sitten kertomaani, voikin todeta, että olemme mainettamme parempi kaupunki. Tällä viikolla isännöin vieraita Satakunnasta ja Itä-Uudeltamaalta. Uskallan todeta, että saimme uusia ystäviä. Vaikka heilläkin on kuuluisat ja hienot vanhat kaupungit omasta takaa, niin meidän uljas historia teki heihin vaikutuksen, sen he totesivat vielä moneen kertaan vierailunsa aikana. He myös tunnustivat, etteivät olleet tienneet mitään tällaista, näin hienoa, Raahesta. Meillä on siis paljon käyttämätöntä potentiaalia, jota on hyödynnetty pian tarkemmin esiteltävässä uudistuneessa ilmeessämme.

Joten hyvät läsnäolijat, olette kaikki tervetulleita olemaan luonnostaan ylpeitä tästä iltapäivästä. Viedään uusittua Raahen ilmettä yhdessä eteenpäin. Kiitos jo tässä vaiheessa niile, jotka ovat työtä tämän uudistuksen eteen tehneet. Tätä on odotettu, kaivattu ja tarvittu, tervetuloa mukaan!

Juhlapuhe Antinkankaan monitoimitalon vihkiäisjuhlassa

Arvoisat Antinkankaan monitoimitalon ystävät, käyttäjät ja juhlavieraat!

Odotettu päivä on koittanut kun saamme olla juhlimassa uutta Antinkankaan monitoimitalon virallisia avajaisia. Matka tähän pisteeseen on kestänyt aikansa, mutta lopputulos on tärkein. Matkanteosta puhuttaessa sanotaankin usein, että itse matka on tärkeämpi kuin perille pääsy, tässä tilanteessa asia on kuitenkin toisin, lopputulos on odotettu ja kaivattu.

Koulua tällä tontilla on pidetty yli 40 vuotta ja paikka on ollut opinahjo monen nykyisenkin oppilaan vanhemmille. Sitä en tiedä, onko joukossa jo kolmannen polven antinkangaslaisia, mutta tiedän monen raahelaisen, jopa kansanedustajan, tästä osoitteesta oppimisensa ensi hetket saaneen kokea. Koululla on ollut paikkansa alueellisesti, mutta koko kaupungin kannalta. Näillä kulmilla on kaupunkimme eri aikakausina riittänyt lapsia ja kun päätöksiä uusien asuinalueiden suhteen on vuosien aikana tehty, monet uudetkin alueet ovat sijoittuneet tämän oppilaitoksen lähiympäristöön. Lisää on luvassa myös tältä osin ja mikäpä ollessa kun tilat ovat uudet, käyttökelpoiset ja tarpeeseen tehdyt.

Minun oma historiani tähän kouluun rajoittuu lähinnä reilun 10 vuoden takaisin aikoihin, kun saattelin tälle tontille silloisen ekaluokkalaisen ja pari vuotta myöhemmin vielä toista ekaluokkalaista aloittamaan opintietään. Koulurakennus ei silloin ollut samanlainen, ehkä alun perin hyvin ja tarpeeseen tehty, mutta valitettavasti odotti jo silloin kovasti uusintaa. Koulu ei ole kuitenkaan pelkkää seinää ja kattoa, luokkaa ja pihaa. Tärkeintä ovat sisällä olevat ihmiset ja molemmat lapsemme ovatkin saaneet oivan pohjan näiltä alakoulun ensimmäisiltä vuosilta, vaikka virallisesti koulu olikin tilapäisesti siirrettynä Kampusalueelle kun yläkouluun siirtymisen aika aikanaan tuli.

Kun edellinen rakennus tuli tiensä päähän ja asiat lähtivät etenemään, oli melko nopeasti selvää, että on huomattavasti parempi rakentaa aivan uusi koulu tälle alueelle. Aluksi luonnollisesti keskusteltiin vanhan rakennuksen peruskorjaamisesta, mutta tutkimukset määrittelivät sen, että korjaaminen vastasi lähes uuden tekemistä. Siksi olikin luonnollinen valinta, että vanhan rakennuksen ”korjaustyökaluiksi” valittiin puskutraktori ja purkupallo, jotka sivumennen sanoen ovat erittäin hyvät työvälineet myös muihin pahasti sisäilmaongelmaisiin rakennuksiin. Kokonaan uuden rakentamisella on myös se hyvä puoli, että rakennus on tehty nykyaikaisesti, uusimman rakennustekniikan mukaan. Meillä on käsissä uusi, tänä vuonna valmistunut talo, ei yli 40 vuotta sitten rakennettu.

Emme myöskään ole pelkästään koulussa, sillä samanaikaisesti kun tämä talo alkoi tulla tiensä päähän, kuului myös huolestuttavia asioita Vihastenkarin päiväkodista. Yksi kaupunkimme pienipien asukkaiden perinteisistä hoitopaikoista alkoi olemaan käyttöikänsä lopussa. Muutama vuosi aikaisemmin oli yhdistynyt Kummatissa koulu ja päiväkoti saman katon alle, minun näkökulmasta vielä oikein menestyksekkäästi. Oli siis sangen luonnollista, että tällainen yhdistelmä on tätä päivää ja rakentamisessa sekä ennen kaikkea sitten käyttövaiheessa pystytään hyödyntämään tiloja tehokkaasti. Yksi rakennus rakentamalla saatiin hoidettua kaksi kovasti uusimista odottavaa uudeksi kokonaisuudeksi. Samalla saatiin käyttöön nuorisotoimelle tiloja rakennuksesta, joten tehokkuus tilojen sellaisessa käytössä kuten se julkisessa rakennuksessa kuuluisikin olla. Olenkin joskus todennut, että koululla tulisi palaa valot aina aamuvarhaisesta iltamyöhään, sillä tällaiset rakennukset ovat tehty käyttöön, ei olemaan tyhjillään.

Päätöksenteon kiemuroissa nousi moneen kertaan esiin talous ja tarpeellisuus. Kaupunkimme lapsirikkaimpia alueita kuitenkin tarvitsi koulun ja päätös kokonaisuudesta syntyi kohtuullisen helposti ja yksituumaisesti. Hyvä niin, yksi tämän talon tärkeä tehtävistä on mahdollistaa uusien asukkaiden asettumisen lähialueelle. Kovasti toivon myös sitä, että saamme valmiiksi työnjaon niin, että tämän koulun ja naapurikoulujen luokkakoot pysyvät kaikkialla ja kaikille mahdollisimman hyväksyttävällä tasolla. Toimivat oppilaitokset ja terveet talot ovatkin yksi niistä asioista, joista haluamme kertoa Raahesta tänne muuttoa harkitseville.

Koulun merkitys alueelle on kiistämätön ja kun se vielä on uusi sekä hieno, niin siitä voi olla jopa hieman ylpeä, se on luvallista meille kaikille, ennen kaikkea teille tämän talon käyttäjille, ihan päiväkodin pienimmästä, koululaisten kautta vanhimpaan seniorijumppaajaan. Ihan jokaiselle teille on tämä rakennus tehty. Ilman tärkeimpiä eli lapsia sitä ei kuitenkaan olisi tehty tänne, joten merkittävimmässä osassa olette juuri te kaupunkimme nuorimmat asukkaat. Koulut ja päiväkodit kun ovat lapsia varten, ei toisinpäin.

Näky on hienosti sanottuna visio. Tarkastelin puhetta valmistellessani, miten Vihantenkarin päiväkoti ja Antinkankaan koulu olette määritelleet tehtävänne? Yksi keskeinen havainto, lasten huomioimisen lisäksi, on ammattitaito. Täältä löytyvät pysyvä ja ammattitaitoinen henkilökunta. Tällä asialla on merkityksensä lapsen kannalta. Kaikilla teillä aikuisilla on oma paikka lapsen maailmassa. Vastuu on kuitenkin jakamaton, lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu aina vanhemmille, siitä tulee pitää kiinni. Mutta teillä kasvatusalan ammattilaisilla ja muilla talossa työskentelevillä on tärkeä osa tukea tätä lapsen kasvua. Asia, mitä henkilökohtaisesti teissä aina ihailen, on kyky ottaa erilaiset lapset huomioon. Koululla ja päiväkodilla on siis valtava rooli lapsen elämässä. Kelläpä meillä ei olisi muistoja kouluajoista tai päivähoidosta. Muistot voivat olla monenlaisia hyviä tai huonoja, myös tapahtumahetkellä tunnelma on voinut olla monenlainen, muistot ovat kuitenkin omat. Vihastenkarin päiväkodin laulu ja sen loppusäkeet kuvaavatkin tahtotilaanne hyviin muistoihin aivan erinomaisesti:

”Laulu raikuu leikit leikitään,
kaikki aina ystävinä pysytään.
Oppia paljon saamme, ilot ja surut jaamme
yhdessä aina selvitään”.

Jos me kaikki pitäisimme nuo muutamat sanat mielessämme, niin siinä olisi jokaiselle hyvää ohjetta elämään. Palataan kuitenkin tähän päivään. Tätä rakennusta on taatusti odotettu. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että vanhoista asioista otetaan opiksi ja pidetään tästä rakennuksesta oikein hyvää huolta. Jokainen sitoutuu pitämään paikat kunnossa, niin että kaikilla käyttäjillä olisi hyvä ja turvallista olla täällä. Jos havaitaan jonkin asian oleva rikki tai menossa epäkuntoon, niin kerrotaan siitä eteenpäin, vaikkapa opettajalle tai muulle aikuiselle. Yhteisvastuullisesti toisista ja tästä rakennuksesta huolehtien miellä kaikilla on hyvä olla.

Hyvät kuulijat, rohkeasti olemme ottaneet askeleita myös muualla päin kaupunkiamme näissä koulujen ja päiväkotien rakentamisasioissa eli toivoakseni nämä juhlat eivät ole viimeisiä. Tänään minulle on kuitenkin annettu aivan erityinen tehtävä. Läheskään joka päivä ei pääse avaamaan näin upeaa rakennusta, mutta tänään on se hetki. Joten, arvoisat läsnäolijat, minulle suoduin valtuuksin julistan virallisesti tämän Antinkankaan monitoimitalon avatuksi ja käyttöön otetuksi! Pitkää ikää ja hyviä vuosia. Tuokoon tämä rakennus paljon oppimisen iloa ja muita hyviä hetkiä jokaiselle, jotka tähän taloon sisään saapuvat. Haluan toivottaa menestystä ja turvallisia vuosia teille jokaiselle, sillä on hienoa olla mukana kaikkien kanssa tekemässä jotain uutta Raahelle, sen asukkaille nykyisille ja tuleville.

Puheeni Praataustilaisuudessa Raatihuoneella

Arvoisat Praataustilaisuuteen osallistujat, hyvät Raahen ystävät!

Olette tervetulleita jälleen osaavaan, oudosti houkuttelevaan, lapsiystävälliseen ja elinvoimaiseen, yhteiseen kaupunkiimme. Mitä kummallisuuksia tuo luettelo sitten tarkoitti, mitä on keksitty sitten edellisen kerran? Tämä iltapäivä on hyvä väliarviointi, aina säännöllisesti vuoden välein. Tällä on hyvä kertoa ja kerrata, mitä olemme puuhanneet vuoden aikana kotikaupungissamme. Uuden valtuustokauden aluksi tiemme jotain uutta, nimittäin strategian siitä mitä haluaisimme olla ja mihin pyritään. Nuo viisi mainittua asiaa nousivat yhteisiksi tavoitteeksi kun teimme yhdessä valtuustona töitä asian ympärillä viime lokakuussa. Historialliseksi laadinnan teki nopeus ja avoimuus, saimme työn tehtyä lokakuussa valmiiksi ja siihen sitoutuminen on ainakin minun näkökulmaan näyttäytynyt yhdessä tekemisen onnistumisena. Avoimuus ja miksei nykyaikaisuus olivat kantavia tekotapoja. Valtuuston käsitellessä asiaa iltakoulussaan, kaikilla tilaisuuden seuraajilla oli mahdollista kommentoida kaupunkimme suuntaa sähköisesti ja asia kiinnosti, sillä yhtäaikainen tapahtuman seuraamiseen ja kommentointiin osallistui enimmillään kolmenumeroinen luku netin kautta. Raahessa siis osataan, oudosti houkuttelimme elinvoimaisesti ihmisiä kertomaa ajatuksiaan lapsiystävällisestä kaupungistamme, yhteisessä Raahessa.

Mitä nuo sanat sitten on ajateltu tarkoittavan, sitä on ehkä syytä käydä läpi, sillä olemmehan kaikki tänne kokoontuneet jonkinlaisessa suhteessa, julkisessa tai salaisessa, tähän mainioon rantakaupunkiin. Paikkaan, jossa, kuten eilen illalla kuulimme, tuulee ja jos ei tuule, niin sitten myrskyää. Luettelin siis äsken strategiamme peruspilareita, teimme ne perustuen arvioon kaupungin nykytilanteesta sekä tulevista toimintaympäristön muutoksista ja niiden vaikutuksista tehtävien toteuttamiseen. Asetetut tavoitteet ovat pitkän aikajänteen tavoitteita ja niitä arvioidaan säännöllisesti.

Eniten kysymyksiä ja kommentteja on aiheuttanut termi ”oudosti houkutteleva”. Se tarkoittaa viehkoa ja vireää teollisuuskaupunkia, jossa on idyllinen meren äärellä oleva vanha puutalomiljöö, toimivat palvelut, kiinnostavat elinvoimaiset kylät sekä houkuttelevat rannat ja saaristo. Meidän tavoite on tuotteistaa upea historia, palvelut ja tarinat kyliltä sekä kaupungista, mereltä ja teollisuudesta sekä tarjota elämyksiä. Yhdistämme siis teollisuuden ja upean historiamme. Elinvoima puolestaan tarkoittaa aktiivista toimijaa ja mahdollistajaa yritysten rinnalla. Kaupungillamme tulee olemaan yrittäjäystävällinen palveluasenne ja toiminnan helppous luovat edellytykset monipuoliselle yritystoiminnalle ja sen kehittämiselle. Tässä on meillä kaikilla oivaa haastetta tulevaisuuteen, sillä kaupungissamme olisi tilaa monenlaiselle yritystoiminnalle, erityisesti palvelusektorilla on suhteessa vielä paljon mahdollisuuksia valtakunnan keskimääräiseenkin määrään nähden. Eväät ja avaimet hyvään elämään lapsiystävällisessä Raahessa puolestaan tarkoittaa ihanaa lapsuutta turvallisessa pikkukaupungissa, jossa kaikki ovat lähellä. Luomme mahdollisuudet ehjään lapsuuteen ja arjen hyvinvointiin. Osaaminen on puolestaan ammattitaitoa kaikilla alueilla ja elämänaloilla. Tavoitteena on mahdollistaa koulutuspolut aina peruskoulusta korkea-asteelle. Yhteistyön pohjalta tavoitteena on ennakoida alueelliset osaamistarpeet. Yksi meidän Raahe on hyvän elämän avaimet kansainvälistyvässä, myötätuulen Raahessa, jossa onnelliset ihmiset soutavat samaan suuntaan! Tervetuloa mukaan arvoisat läsnäolijat tähän hetkeen, uuteen ja vanhaan, tuttuun ja turvalliseen, vaihdetaan kuulumiset, praatataan ja nautitaan toistemme seurasta.

Tervehdyspuheenvuoro PattU:n ja JoMa:n pesäpallo-ottelussa.

Arvoisat Raahen kaupungin kutsuvieraat, hyvät pesäpallon ystävät!

Raahe ja meri, Pattijoki ja pesäpallo, kaikki niitä asioita, joista meidät tunnetaan. Pesäpallo tunnustetaan lajina, josta tunnetta ei puutu, ei katsomosta eikä kentältä. Se onkin syy, miksi laji on erittäin mielenkiintoinen ja helposti seurattava ja onhan tässä kansallispelissämme jotain erittäin suomalaista mukana. Meillä tämän lajin eri sarjatasoja seuraavilla on se onni, että näemme maailman korkeatasoisinta suomalaista pesäpalloa ja ajatelkaa hyvät ihmiset, vielä kotipaikkakunnallamme. Kaupungin kannalta asiaa pohtiessakin väkisin tulee mieleen pesäpallojoukkueemme markkina-arvo, kuten eilen viimeksi, valtakunnallisissa TV-lähetyksissä Raahe nimi tuli esille ja eniten juuri pesäpallon kautta.

Tämä laji ei kuitenkaan ole pelkästään viihdettä tai tunnetta, muttei myöskään pelkkää markkinointia. Se on tärkeä kasvattaja lasten ja nuorten keskuudessa. On upeaa nähdä miten suuret määrät lapsia on mukana junioritoiminnassa, aivan pienistä, lähes mailanmittaisista, jo niihin pitkään pelanneisiin, jotka ovat valmiita ottamaan vastuuta sarjajoukkueiden kokoonpanoissa tai valmentamaan uusia pesäpalloilijoita. Pesiksestä on siis moneksi, se yhdistää meitä alueemme asukkaita, lähes jokaisella on mielipide siitä miten lukkarin tolpat ovat nousseet tai kärkietenijän kunnarit kulkeneet, Voi joku myös todeta, että pesis on laji, missä yksi lyö ja yhdeksän värähtää. Havaitaankin, että jokaisella mielipide ja omansa sellainen.

Tänä iltana saamme jälleen nauttia jännityksestä ja yhdessäolosta. Vieraamme otteluun on saapunut kaukaa, Joensuusta saakka. Paras voittaa, mutta joukkueellemme on tärkeä jokainen sarjapiste ja siksi haastakin teitä kannustamaan voiton kotiin. On todella mukavaa saada teidät kaikki vieraamme mukaan tähän tapahtumaan. Toivon teidän kaikki vielä tervetulleeksi ja viihtykää nauttien tästä illasta!

Dear our international guest!

It´s very nice see all of you here in Miiluareena. We have reason to celebrate, because we`ll see the Finnish national came this evening. Soon mr. Pasi Pitkänen come to tell more about this evening and our wonderful city of Raahe, welcome!

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.