Kunnalliselämää

Suomalainen kuntakenttä on tällä hetkellä myllerryksessä. Eri puolella valtakuntaa pohditaan miten kunnat järjestävät tehtävänsä ja rajansa tulevaisuudessa. Lähialueillamme olemme huomanneet kuinka paljon keskustelua kuntien yhdistyminen aiheuttaa. Osa keskustelusta on aiheellista, mutta ei kaikki. Kotikunta on tunnepitoinen asia. Tulevan suuren kuntauudistuksen alla onkin menty asioissa pieleen ainakin sen verran, että heti on lähdetty puhumaan kuntien yhdistämisestä. Joissain tilanteissa se onkin erittäin järkevää. Tulokset yhdistymisen hyödyistä tulevat aikanaan. Yhdistämiskeskustelujen sijaan tulisi kuitenkin käyttää paljon enemmän aikaa miettimiseen miten kuntien palvelut hoidetaan tulevaisuudessa. Keskustelua kuntien ja valtion suhteesta käydään myös luvattoman vähän. Eduskunnan voimasuhteista riippumatta valtio on hyvin ahkerasti määrännyt kuntiin uusia tehtäviä. Tässä asiassa mikään puolue ei siis ole puhtoinen. Valtio on hoitanut talouttaan hyvin ja se tuo kansantalouteen pelivaraa. Sen sijaan kunnat ovat velkaisia joka puolella. Velkaantuminen on alkanut jo edellisten hallitusten aikana, joten silläkään ei mikään puolue pääse toista syyttelemään. Joku asiaan syvemmin perehtynyt onkin sanonut, että Suomessa on kieroutunut tilanne sikäli, että valtion talous on hyvällä tolalla, mutta kunnat ovat ongelmissa. Parempi tilanne olisi toisin päin, sillä valtion kyky hoitaa velkaa on paljon parempi kuin kuntien. Paras tilanne toki olisi se, että molempien taloudet olisivat kunnossa. Kuntien menot johtuvat monipuolisesta ja hyvästä palvelutarjonnasta, jotka ovat suurimmalta osin lakisääteisiä. Palveluita tarvitaan ja arvostetaan, siksi ne ovat tärkeitä. Kuitenkin kuntien tehtävät ja tulot tulisi saada tasapainoon. Niitä ei saada aikaan kunnallisveroa kiristämällä jatkuvasti, myöskään uudet veromallit eivät asiaa ratkaise, jolleivät ne lisää kuntien tuloja. On tärkeää varmistaa lähipalveluiden saatavuus koko maassa. Tyypillisimpiä lähipalveluita ovat päivähoito, esiopetus, peruskoulutus, perusterveydenhuolto. Osan kuntien palveluista voisi olla järkevää siirtää valtion hoidettavaksi. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että samalla valtio todennäköisesti leikkaa kuntien valtionosuuksia, ennusteiden mukaan enemmän kuin tehtäväkseen ottaneen toiminnan kunnille valtiolta saama rahoitus on siihen asti ollut. Paljon puhutaan kuinka sosiaali- ja terveydenhuoltomenojen kasvu on avainasemassa talouden korjaamisessa. Huomiota ei tule kiinnittää vain erikoissairaanhoidon menoihin, vaan tulee pyrkiä oikeaan hoidon porrastukseen, erityisesti perusterveydenhuoltoa ja vanhusten hoitoa sekä avopalveluita uudistaen ja kehittämällä ennaltaehkäisevää toimintaa. Raahe on edelläkävijä monessa uudessa hankkeessa ja tulokset ovat hyviä. Siitä huolimatta tulee pystyä tarkastelemaan ennakkoluulottomasti muita toimintatapoja. Kaikkea ei tarvitse ottaa käyttöön, mutta avoin keskustelu uudistuksista on paikallaan. Tulevassa kuntauudistuksessakaan ei saa jäädä puuhastelemaan pelkästään oman seutukunnan sisällä, yksin pärjätäksemme kun olemme liian pieni ja vähäväkinen alue.

Comments are closed.

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.