Vaikenemisen laki, kolumni aamun RS:ssa

Olen paha ihminen, olen rikkonut lakia! Rikkomani laki on
nimeltään Omertá – vaikenemisen laki. Missä olen moisen, nyt julkisesti
tunnustamani, rötöksen tullut tehneeksi? Kuulemma siinä, kun olen tuonut esiin
opetuslautakunnan puheenjohtajana koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmia.
Olisi pitänyt pysytellä hiljaa ettei kukaan huolestu. Minulle on varsin
suorasanaisesti sanottu, ettei pidä pelotella ihmisiä tuomalla epäkohtia esiin.
Jos joku on säikähtänyt, niin anteeksi, mutta julkisten rakennusten
sisäilmaongelmat eivät vain parane vaikenemalla. Jos lautakunta saa tietoonsa
ongelmia, niin mieluummin ne tulisi ratkoa kuin vaieta, niin olemme ainakin
pyrkineet. Mielestämme tekisimme jonkinnäköisen jopa virkavirheen, mikäli emme
toisi ongelmia aidosti ja rehellisesti esiin. Onko tässä edellä kuvatussa
asiassa syynä sitten se, että olen nostanut asian esiin ennen muita ja joku
toinen ei ole saanut sanoa? Sisäilmasta johtuvat oireet eivät tietenkään aina
johdu julkisista rakennuksista, kouluista tai päiväkodeista. Jokaisen on syytä
tarkkailla myös omaa kotiaan ja tarvittaessa ryhdyttävä korjaamaan omaa pesää
eli syy ja ratkaisu ongelmiin voi löytyä lähempää kuin moni voi arvata.

Heitän ilmoille myös ajatuksen, tarvitaanko Raahessa
asiantuntijalautakuntia? Parhaat osaajat kun tuntuvat olevan jossain muualla.
Johtamassani lautakunnassa työskentely on ollut helppoa ja mielenkiintoista.
Vaikeitakin asioita on pohdittu ja yritetty ratkoa, siinä myös kohtuullisesti onnistuen.
Joskus on äänestelty, mutta yhdessä on poistuttu hyvillä mielin kokoussalista.
Meille on annettu tehtävä ja vastuualue esimiehiemme kaupunginhallituksen ja
–valtuuston taholta, mutta olemmeko saaneet suorittaa työmme? Pienissä kysymyksissä
kyllä, olemme saaneet tilata kyniä ja kumeja, budjetin rajoissa, joskus jopa
kirjoja. Mutta kun puhutaan todella isoista ja vaikuttavista asioista, kuinkas
sitten kävikään? Edellisessä valtuuston kokouksessa asemamme jälleen
määriteltiin, valtuusto päättää ja lautakunta toteuttaa, kuului linjaus. Entä
sitten kun lautakunta haluaisi toteuttaa ja tuottaa ehkä säästöä? Sitä ei
kuunnella ja lopputuloksena on se, että edelleen satsataan ulkoisiin
puitteisiin kun sisältö huutaa tyhjyyttään. Hajottamalla vähät resurssit joka
puolelle saadaan vähän kaikkea, muttei mitään valmista. Siksi edelleen toistan mahdollisesti
itseäni kun jankutan, että tehtäisiin yksi asia valmiiksi ja sitten vasta
mentäisiin seuraavan haasteen kimppuun.

Sunnuntaina on jo ensimmäinen adventti ja siitä alkaa
jouluun valmistautuminen. Odotuksen aika on mukavaa, ollaan matkalla syksyn
pimeydestä kohti valon juhlaa, joten olkaa varovaisia niiden kynttilöiden
kanssa.

Comments are closed.

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.