Suuria linjoja, kolumni aamun RS:ssa

Nyt on päästy keskustelemaan uusista kuntarajoista. Mielenkiintoisia linjoja on pitkin ja poikin vedelty. Olkoonkin, että nämä esillä olleet uudet kuntien rajat ovat keskustelun pohjaksi piirrettyjä, mutta taipumus niillä on muuttua puhemyllyn jälkeen todeksi. Suomen Kuvalehdessä esitelty kartta uudesta Raahesta, tai mikä kaupungin nimi nyt sitten olisikaan, oli erikoinen. Olisihan se toki mahtavaa, että Pyhäntäkin kuuluisi merenrantakaupunkiin tai rajojen sisäpuolella olisi Suomen maantieteellinen keskipiste nykyisen Siikalatvan kunnan alueelta. En olisi kuitenkaan ihan vakuuttunut hankkeen onnistumisesta. Tuosta muuttunut ehdotus kohtelee aluettamme paremmin ja jos yhdistymiset nähdään järkeviksi, olisin valmis hyväksymään esitetyn Raahen, Pyhäjoen, Siikajoen ja Vihannin yhdistymisen. Saadaksemme koko alueen innostumaan tästä, kysynkin, laajennettaisiinko tähän alueeseen esitetyn mukaisesti Kalajoki, Oulainen ja Merijärvi? Saisimme saman kunnan alueelle ainakin merkittävän sairaalakokonaisuuden, erinomaisen matkailualueen ja ihmisten luonnolliset asiointisuunnat säilyisivät, samoin merenranta-alue olisi yhtenäinen. Olen havainnut tämän seutukunnan kuntien kesken kyräilyä, yhdistämällä vähintään nämä neljä nykyistä kuntaa voisimme kompaktina työssäkäyntialueena yhdistää voimamme ja kehittää aluettamme aidosti. Miksi yhteistyö tuntuu ajoittain vaikealta, eikö Raahen luoteta vai emmekö me luota naapureihin? Paikallisessa poliittisessa keskusteluilmapiirissä on ainakin yksi kummallisuus, syyllistä ongelmiin haetaan yleensä muualta kuin itsestä. Erityisesti silloin kun on kyse taloudesta tai yhteistyön tekemisestä. Pitäisikö meidän päättäjien mennä peilin eteen ja kysyä onko Raahen houkutteleva yhteistyökumppani? Useiden hankkeiden vastustamisen sijaan voisikin miettiä olemmeko tehneet tässä organisaatiossa kaikki niin hyvin ollaksemme houkutteleva vaihtoehto? Nyt meillä on mahdollisuus. Rajoja tärkeimmäksi ohjeeksi tulee nostaa palvelujen turvaaminen, asukkaille lienee tärkeintä, että hän saa tarvitsemansa palvelut riittävän läheltä. Lapset pääsevät ehjiin kouluihin, sairaat saavat hoitoa, tiet ovat aurattu ja onnettomuustilanteessa saa apua. Uhkakuva sairaalan roolista ja tulevaisuudesta nousee ajoittain esiin ja sairaankuljetuskin on suurten kysymysten äärellä. Pelkkiä rajoja siirtämällä ei palveluita taata. Tonttitarjonnassa olemme ainakin tehneet jotain hyvää, tekstiviestipalstoilla on huudettu esiin Pitkäkarin kaavan hyväksyjiä. Tässä on yksi sellainen. Olen kaiken lisäksi vielä iloinen siitä päätöksestä, vaikka meitä kaavan puoltajia on lähes yritetty demonisoida. Olen tyytyväinen, että uskallamme vihdoin hyödyntää rantojen läheisyyttämme paremmin asuntorakentamisessa, sillä kautta historian kansat ovat halunneet rannoille asumaan, miksei myös meillä?

Comments are closed.

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.