Johtamisen tuska, kolumni Raahen Pekassa 21.3.2012

Minulla on ollut hyvä tuuri, olen saanut työskennellä hyvien esimiesten alaisuudessa. He ovat antaneet vastuualueen, jota suorittaa ja tehdä tehtäväni parhaaksi näkemälläni tavalla. Jos on ongelmia tullut, niin apua ja tukea on ollut saatavilla. Nykyaikaisessa johtamisessa puhutaan usein mahdollistamisesta ja oman kokemuksen perusteella tuloksia on sitä kautta saatavilla. Onko johtaminen sitten kaikkialla mallillaan? Ominaisuuksia pohtiessa tulee mieleen ensimmäisenä yksi tärkeä ominaisuus eli halu johtaa. Kannetaanko päätöksistä vastuuta vai mennäänkö jonkin toimielimen selän taakse tai haetaan päätöksen syitä muualta. Lykkäämällä eteenpäin tai kuten termi kuuluu, jättämällä asia pöydälle odottamaan aikoja toisia, viestitetään kaiketi epävarmuudesta. Esimiehen tulee olla tukena, sitä voisi verrata jopa lasten kasvattamiseen eli annetaan rajoja ja rakkautta. Kuulostaa ehkä väärin tässä yhteydessä käytetyltä kliseeltä, mutta näin se vain on. Alaisilla on oikeus saada ja odottaa päätöksiä sekä tukea. Esimiehen tulee kestää erilaisia mielipiteitä, hänen tulisi jopa kannustaa esittämään niitä. Valitettavasti erilaisilla näkökannoilla varustetut ajattelijat voivat joutua epäsuosioon. Niin ei pitäisi asian olla. Pahinta on se kun johtaja ei saa tahtoaan läpi alkaen kiukutella ja kostaen tapahtuman jollankin tavalla. Poliittisessa maailmassa johtaminen saakin ajoittain koomisia piirteitä. Meillä on voimassa sellainen kulttuuri, että vähemmistö saa helposti tahtonsa läpi. Hyvin usein havaitaan, miten taitavasti asemaa käytetään hyväkseen eli vähemmistöstä viestitetään miten isompi sanelee, jos tehdään niin kuin enemmistö haluaa, mutta silloin vasta kuunnellaan, mikäli tehdään kuin vähemmistön tahto on. Kummallista sanoisin, sillä mahdollisuus kuulemiseen on järjestetty, mutta eihän kaikki voi aina mennä niin kuin haluaa. Raahessa tarvittaisiin selvää näkyä terveydenhuollon tulevaisuudesta. Huoli sairaalasta on aito, kun eri toimintoja on loppumassa. Kaatuuko koko laitos kuin korttitalo, tuon kokoisessa sairaalassa eri toiminnot tukevat erittäin vahvasti toistaan. Sairaankuljetuksen ja pelastustoimen yhteistyön synergiaetu tarjoaisi tehokasta ja toinen toistaan tukevaa toimintaa. Tunnustetaanko tosiasiat, jotka puoltavat yhteistyötä vai tehdäänkö päätös joidenkin etupiirien mielikuvamainonnan mukaisesti? Uskaltamista tarvitaan johtamisen onnistumisessa. Tulee pystyä olemaa jotain mieltä, kuten esimerkiksi kultakaivoksen jätevesiasian ratkaisemattomuus on käsittämätöntä saamattomuutta. Olen opetuslautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa näiden viikkojen aikana käynyt tutustumassa eri kouluihin ja päiväkoteihin. Niihin kohteisiin, joihin päätöksemme eniten vaikuttaa. Lapsia, henkilökuntaa ja esimiehiä on jututettu ja olen tyytyväinen kuulemastani. Meillä on monia ennakkoluulottomia hankkeita, joihin on uskallettu lähteä mukaan ja sitä kautta saada lisää resurssia käyttöömme. Lempihankkeeni on KIVA-koulu. Sillä on tarkoitus estää kiusaamista ja hankkeen toivon erityisesti tuottavan tuloksia niin Raahessa kuin muuallakin koulumaailmassa.

Comments are closed.

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.