AVAUS KOULUKIUSAAMISEN EHKÄISYTAPAHTUMASSA RAAHESSA

Terve!

Voitko alkaa? Ai et vai? Miksi jään taas yksin? Miettikääpä hetki, miltä sinusta tuntuu kun ei olisi kavereita ja joutusit olemaan aina yksin? Niin koulussa, koulumatkalla, kotona, aina yksin. Olisiko kivaa? Takaan ettei olisi kenenkään mielestä mukavaa. Yksin kuluu kuitenkin monen nuoren ja myös aikuisen päivät.

Kaivelin tätä puhetta varten hieman arkistoja ja sieltä löytyy mm. seuraavanlaista tietoa. Kiusaaminen yleistynyt peruskouluissa ja työpaikkakiusaaminen piinaa yli sataatuhatta ihmistä. Nämä ovat sanomalehtien otsikoita viimeisten vuosien varrelta. Koulun koolla ei ollut vaikutusta kiusaamisen yleisyyteen. Mikä surullisinta, vain osa tutkituista ilmoitti, että kiusaamiseen on puututtu koulussa! Historiaa penkoessa lisää voi tehdä mielenkiintoisen havainnoin. 1950-luvulla kiusaamista ei ollut olemassakaan, koska sitä ei ollut määritelty laissa. Tänään meillä on lainsäädäntöä, mutta kiusaamiseen puuttuminen on silti vaikeaa. Siihen ei haluta, ei osata tai ei uskalleta puuttua, vaikka koulukiusaamisella on harvoin onnellinen loppu. Joskus se jopa johtaan suureen suruun kiusatulle ja läheisille.

Miksi sitten kiusataan? Onko siihen vastausta? Me olemme kaikki kiinnostuneita eri asioista, yhtä kiinnostaa urheilu, toista junat, kolmatta musiikki ja neljättä vaikka puutarhan hoito. Mikä näitä yhdistää? Se, että luettelemani asiat ovat jollekin hyvin tärkeitä. Joku unelmoi urheilusaavutuksista, toinen puolestaan konsertin pitämisestä maailman musiikkilavoilla, kolmas matkustamisesta. Jotain puolestaan ärsyttää toisen unelmat ja ne tärkeät asiat. Muistakaa unelmat ovat sallittuja meille jokaiselle, minäkin unelmoin joka päivä, vaikka en ajatellut valoittaa maailmaa ainakaan laulamalla.

Kiusatuksi voi joutua ihan jokainen, olemmehan kaikki erilaisia. Jotkut ovat pitkä, toiset lyhyitä, toiset hoikkia, toiset pitempään ruokatunnilla viihtyneitä. Kaikki me kuitenkin olemme ihmisiä. Kaikilla on oikeus elää ja olla rauhassa, mutta myös velvollisuus elää sääntöjen mukaan. Koulussa on järjestyssäännöt, niissäkin kiusaaminen on kielletty. Aina tulee miettiä miltä itsestä tuntuisi, jos joutuisi syrjityksi. Ajatelkaa tätä fiksut nuoret, ihan jokainen! Nyt joku yleisöstä voi miettiä, että mitä toi jätkä nyt horisee tuolla edestä, enhän minä ole tehnyt mitään pahaa. Se äsken heittämini juttu tuosta luokan hiljaisesta oli ihan harmitonta leikkiä, niin olikin vai oliko sittenkään? Miksi kaverilta tuli kyyneleet?

Olen myös iloinen, sillä meillä Raahen opetustoimessa kiusaamiseen suhtaudutaan vakavasti, olemme mukana eri hankkeissa kuten KIVA-koulu jne. Toivottavasti siis joka koulussa kiusaamiseen puututaan heti ja viipymättä. Siinä jokaisella meillä on tehtävämme. Kannatan voimakkaita tekoja kiusaamisen kitkemiseksi, viimesijainen tulisi olla kiusaajan siirto toiseen kouluun, ei suinkaan aina kiusatun. Ehdotankin tässä ja nyt kiusaamisvapaan kaupungin julistamista tämän tapahtuman päätteeksi. Mutta ennen ehdottamani julistuksen tekemistä kuunnellahan mitä nuolla oikeilla pohojalaasilla on sanottavana eli Ruutsonit tulukaa jo, soon teirän vuoro!

Hyvät läsnäolijat, tervetuloa tähän tapahtumaan!

Comments are closed.

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.