Puhe veteraanipäivänä Pattijoen sankarihautausmaalla

Kunnioitetut veteraanit puolisoineen, hyvät läsnäolijat!

Olemme kokoontuneet tähän juhlahetkeen kunnioittamaan sankarivainajia, mutta samalla myös tervehtimään ja kiittämään teitä veteraaneja juhlapäivänne kunniaksi. Päivälleen 70 vuotta sitten päättyi Lapin sota, sillä rauhan ehtona ollut Saksan armeijan karkottaminen Suomen maaperältä oli saatu päätöksiin. Vihdon oli koittamassa todellinen rauha, jota oli odotettu pitkään ja hartaasti monessa kodissa, myös täällä Pattijoen pitäjässä. Pieni kansamme, uhista huolimatta, oli säilyttänyt nuoren itsenäisyyden suurvaltoja, Neuvostoliittoa ja Lapin sodassa Saksaa, vastaan käytyjen sotien jälkeen.

Näistä koettelemuksista oli toipuminen vasta alkamassa. Monissa kodissa surtiin kallista uhrilahjaa, niitä nuoria, jotka nyt lepäävät noiden edessämme olevien hautakivien alla. Sota oli koskettanut kaikkia, mutta se oli myös yhdistänyt kansaamme. Silloin ei katsottu tai arvosteltu maailmankatsomusta, yhdessä puolustettiin maamme itsenäisyyttä. Tämä huhtikuinen päivä, 70 vuotta sitten oli odotettu, sota oli vihdoin päättymässä.

Maailmalla tämä päivä on myös historiallinen ikimuistoisella tavalla, sillä liittoutuneiden joukot vapauttivat kuuluisat Dachaun ja Ravenbrückin keskitysleirit Saksassa, näillä leireillä vangitut kokivat vapautuksen, jota eivät mahdollisesti osanneet enää kuvitella. Sota oli kuitenkin maailmalla vielä kesken, Euroopan yllä leijui uhkia. Sotaan syyllisten etsintä oli alkamassa ja jatkuu osittain vieläkin. Mitkä syyt johtivat meillä ja muualla tilanteeseen, jossa silloin oltiin?

Otetaan tarkasteluun esimerkinomaisesti vuosi 1935 eli vain kymmenen vuotta aikaisemmat tapahtumat ennen maailmansodan loppumista. On mielenkiintoista havaita, että maailma oli silloinkin toipumassa lamasta. Natsit olivat päässeet Saksassa valtaan jokunen vuosi sitten ja siellä lainsäädäntöä muutettiin mm. kieltämällä kirjailijoina toimiminen muilta kuin arjalaisilta tai otettiin virallisesti hakaristilippu käyttöön tuona samaisena vuonna. Mielenkiintoista oli myös havaita, että Suomessa tehtiin silloin ulkopoliittinen selonteko, jossa puhuttiin vain Pohjoismaisesta yhteistyöstä ja puolueettomuudesta sotilaallisesti. Monet näistä asioista kuulostavat varsin tutuilta teemoilta myös tämän päivän ulkopoliittisessa ja kansainvälisessä keskustelussa.

Elämme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa, kuka olisi uskonut, että viimeisen parinkymmen vuoden aikana Euroopassa ja sen lähiympäristössä on käyty monia katkeria sotia ja muita konflikteja, vaikka suursodasta ei ollut kauaa. Ihminen ei tunnu oppivan, kuin kovin hitaasti historiasta, miten elää rauhassa keskenään. Me Suomessa olemme saaneet olla rauhassa viimeisen 70 vuoden ajan, mielle on käynyt hyvin ja siitä tulee olla kiitollinen! Onko tämä tila pysyvä, sen näyttää aika? Meidän kaikkien tulee työskennellä sen eteen, että näin kävisi ja saisimme elää yhtenäisessä maassa.

Arvoisa veteraanisukupolvi!

Tällainen juhlapäivä on tärkeä historiallinen muistutus meille nuoremmille. Ilman uhrautuvaa panostanne emme voisi juhlia tätä päivää tässä muodossa. Työstänne tulee lausua kiitos ja kunnioituksemme sanat, kun vaivojanne säästämättä olette tehneet työnne tämän maan eteen. Olette juhlapäivän ansainneet ja toivon teidän nauttivan siitä ja sen merkityksestä. Meidän nuorempien on otettava esimerkkiä teistä ja yhtenäisyydestänne kun oli vaikeita aikoja silloin tai on juuri nyt.

Comments are closed.

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.