Tervehdyspuhe Vihannin nuorisoseuran 120-vuotisjuhlissa

Arvoisat Vihannin Nuorisoseuran ystävät!

En ole ennen käynytkään 120-vuotissyntymäpäivillä. Se on kovin pitkä aika ja Kirkkojärvessäkin on vedet vaihtunut moneen kertaan siinä aikana. Selailin historian kirjoja, tai oikeammin internetin sivustoja, kun halusin tietää mitä 120 vuotta sitten maailmassa tapahtui. Mielenkiintoinen havainto oli se, että monta nuorisoseuraliikkeeseenkin liittyvää asiaa tapahtui juuri tuolloin. Minulle kun nuorisoseurat ovat näyttäytyneet vuosien varrella monien näytelmien ja tapahtumien pitopaikkoina. Mitä sitten 120 vuotta sitten tapahtui kun sitä noin hehkutan?

Ensimmäinen elokuva tehtiin tuona vuonna Lumerién veljesten toimesta Ranskassa. Samoin, lähteestä riippuen, kuuluisan irlantilaisen kirjailijan Oscar Wilden viimeinen näytelmä: Sulhaseni Ernest, Tärkeintä on olla Uno, sai ensi-iltansa Lontoossa. Unohtaa ei myöskään pidä kirjallisuutta sillä suomalainen Minna Canth julkaisi noihin kirjat Anna-Liisa ja Kotoa pois. Yhtymäkohdat juhlamme kohteeseen ovat siis ilmeisiä, sillä nämä kaikki taidemuodot ovat olleet kiinteä osa nuorisoseurojen toimintaa jo aikojen alusta saakka ja erityisesti silloin. Merkittävät tapahtumat saivat 120 vuotta sitten myös jatkoa, sillä Nobel–testamentti ja Dieselin kehittelemä moottorityyppi tulivat ihmisten tietoisuuteen silloin eli juuri samaan aikaan kun Vihantiin perustettiin nuorisoseuraa.

Nuorisoseuraliike on Etelä-Pohjanmaan lahja suomalaiselle yhteiskunnalle ja voisi ehkä todeta sillä olleen myös tekemistä maamme itsenäisyydenkin kanssa, sillä aikojen alussa nuorisoseuraliikkeen johdota löytyy mm. Santeri Alkio, joka antoi oman vahvan panoksensa maallemme sen alkuvaiheissa. Nuorisoseuraliikkeen tehtävänä on aina ollut kansan sivistäminen. Liike on hakenut keinot aina ajalleen sopivalla mallilla. Monet ovat ne ihmiset, nuoret ja vanhat, jotka ovat ovista sisään ja ulos kulkeneet, he ovat saaneet mielelleen virkistystä, kukin omalla tavallaan. Nuorisoseuraliike on ollut yleisesti hyväksyttyä toimintaa, ainakin maaseudulla. Toki kaikella toiminnalla on kritisoijansa, mutta liike on pysynyt pystyssä ja jatkaa myös näinä päivinä. Toiminta on muuttunut, mutta perinteistäkin osataan pitää kiinni, niistä hyvänä osoituksena nämä juhlat.

Toiminta vaatii myös tiloja, seurantalot ovat oivia esimerkkejä siitä, mitä yhdessä tekemällä voidaan saada aikaiseksi. Näiden talojen rakentaminen alkoi yleistyä maassamme 1880-luvulla, ollen vilkkainta 1920 ja 30 -luvuilla. Noina aikoina maamme oli nuori ja elämä oli varmaan jossain määrin yksinkertaisempaa, mutta ei varmaankaan helpompaa. Tarvittiin raskaan työn vastapainoksi vähän kepeämpiäkin asioita ja siihen tarpeeseen nuorisoseurat olivat paikallaan. Samanlaista talkoohenkeä ei varmaankaan enää löydy, ainakaan samaa määrää. Valitettavan monet rakennetuista taloista kaipaavat remonttia ja Kotiseutuliiton kautta saataville avustuksille on paljon ottajia.

Olen havainnut, että nuorisoseuraliike on elänyt jonkinlaista renessanssia viime aikoina, toiminta on monessa seurassa virinnyt uudelleen osin jo kokeneiden toimijoiden, mutta myös uusien mukaan tulleiden ansiosta. Vapaaehtoistyö on arvokasta ja ihmisten vapaa-ajasta on monta kilpailijaa, toivoa sopii, että tulevaisuudessa aktiiveja riittää myös nuorisoseuratoimintaan. Hyvät kuulijat, haluan toivottaa Raahen kaupungin puolesta iloista juhlaa vihantilaisen 120-vuotiaan nuorisoseuraliikkeen ja sen komean 65-vuotiaan rakennuksen kanssa tänä iltana ja toivottaa samalla menestystä työllenne jatkossakin.

Comments are closed.

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.