Tervehdyspuheeni itsenäisyyspäivän juhlassa Raahessa

Kunnioitetut veteraanit puolisoineen, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat!

Tervetuloa syntymäpäiville juhlimaan 98-vuotiasta sankaritarta, Suomi-neitoa, jonka elämänkaareen on mahtunut paljon. Vaikka olemmekin varsin nuori kansakunta, kokemusta on neidon mekon helmaan tarttunut monessa tilanteessa. Onko kokemuksesta opittu ja viisastuttu? Niin uskon, että on. Itsenäisyyspäivän perinteinen kysymys on: ”Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?” Sitä varmaan moni on tänäänkin pohdiskellut.

Haluan jakaa teidän kanssanne pari omakohtaista kokemusta itsenäisyyspäivän ajan vietosta vuosien varrelta, toinen sijoittuu Sodankylään ja toinen Lontooseen eli miljööt ovat kovin erilaisia. Ensiksi mainitulla paikkakunnalla vallitsi reilun 30 asteen pakkanen kun vannoimme sotilasvalaa 24 vuotta sitten, lupasimme puolustaa tätä maata ja sen koskemattomuutta, sekä tehdä muita valassa mainittuja asioita. Joskus voisi pohtia miten on asiassa onnistuttu, toivottavasti edes jotenkin. Joukossamme olevat veteraanit kuitenkin tietävät parhaiten mitä vala tarkoittaa, siitä kiitos teille.

Toinen muisto itsenäisyyspäivästä sijoittuu suurkaupungin sykkeeseen, reissuissa vaeltaessamme talvisateisen Lontoon katuja, keksimme lähteä käymään suurlähetystöllä itsenäisyyspäivän kunniaksi. Mutta kuinka kävikään? Suurlähetystö oli suljettu itsenäisyyspäivän takia. Yllätyimme kun juuri silloin olisimme halunneet lähettää onnentoivotukset kotimaahan. Harmittelimme tapahtumaa tovin, mutta toivuimme nopeasti. Tajusimme, että suurimalle osalle siinä kaupungissa ilta oli tavallinen maanantaiarki, meille juhla kotimaamme kunniaksi.

Mitä itsenäisyys sitten tarkoittaa? Yksi määritelmä on täydellinen riippumattomuus. Onko sellaista olemassakaan, voisi kysyä. Maamme on riippuvainen monesta asiasta, jota ilman emme vain yksinkertaisesti pärjää, tarvitsemme toisiamme, naapureitammekin. On siis yritettävä tulla toimeen yhdessä ja kuten Sanassa sanotaan, kenenkään ei ole hyvä olla yksin. Ehkä on kuitenkin tunnustettava, että toiset ovat itsenäisempiä kuin toiset. Erityisen selvästi asian havaitsee kun seuraa miten Euroopan Unionissa eri maat ovat toimineet, vaikkapa maanosaamme koettelevan siirtolaisaallon ratkaisemisessa. Osa jäsenmaista viis veisaa, mitä on yhteisesti sovittu ja sitouduttu, osa noudattaa viimeisen päälle sopimuksia. Kumpi on oikea tapa? Siihen vastaus selviää aikojen saatossa. Suomalaiseen ajatusmaailmaan kuuluu tunnetusti sopiminen ja siksi on ehkä hämmentävää havaita miten muut soveltavat ja muokkaavat omien tarpeidensa mukaan sopimuksia.

Kuten alussa totesin, olemme syntymäpäivillä. 98 vuotta on pitkä aika, millainen maailma ja Suomi ovat saman ajan kuluttua? Miten täällä eletään vuonna 2113, juhlitaanko maamme itsenäisyyttä yhtä arvokkaasti kuin nykyään, vai juhlitaanko sitä ensinkään? Suomessa ovat kirkko ja valtio olleet perinteisesti yhdessä. Esimerkkinä tästä; oli todella hienoa olla mukana eilen illalla isänmaallisessa kirkkojuhlassa kotikirkossamme Raahessa. Onko se sadan vuoden kuluttua mahdollista vai olemmeko hukanneet perinteet, mihin veteraanitkin uskoivat eli koti, uskonto ja isänmaa? Uskallammeko olla suomalaisia? Vain yhtenäisyys on pienen kansakunnan toivo vaikeina aikoina, joita elämme tälläkin hetkellä, ehkä toisenlaisia kuin yleensä itsenäisyyspäivänä ajatellaan, mutta selviytyminen on meistä itsestä kiinni.

Hyvät kuulijat, juhlimme Suomen itsenäisyyttä, kukin omalla tavallamme. Meillä on vapaus valita tapamme ja siksi lainaan tähän kohtaan Haloo Helsinki –yhtyeen kappaletta Vapaus: ”Kun elämässä kaiken menettää, silloin vapaus on ainut mitä käteen jää”, hyvää itsenäisyyspäivää ja tervetuloa tähän juhlaan omasta ja Raahen kaupungin puolesta!

Comments are closed.

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.