Brysselin junassa

Tämä kirjoitukseni julkaistiin tänään Raahen Seudussa ja laitetaan se myös tänne näkyviin. Voi olla, että jotkut tykkää, jotkut eivät.

Minulla oli hiljattain tilaisuus käydä kuntapuheenjohtajakollegoiden kanssa Brysselissä. Koulutuksen teemana olivat turvallisuus ja tulevaisuus. Aiheet olivat erittäin ajankohtaisia, sillä vain muutamaa viikkoa aiemmin oli kaupungissa tehty epäillysti ISIS:n nimissä terrori-iskuja. Tilanteen kiristymisen näki niin lentoaseman pitkissä turvatarkastusjonoissa kuin kadun kulmissa partioivina sotilaina.

Ehdottomasti mielenkiintoisin tutustumiskohde matkalla oli NATO:n päämaja. Meille esittäytyi Suomen ulkoministeriön edustajia sekä paikalla olevia suomalaisia sotilaita. NATO järjestönä on siviilien johtama sotilasorganisaatio, eli käytännössä jäsenmaiden siviiliedustajat päättävät, mitä sotilaat tekevät.

Käynti oli hyvin silmiä avaava. Meillä Suomessa on turhan optimistinen ajattelu EU:n turvallisuustakuista ja puolustusvalmiudesta. Vaikka unioni ja sen edeltäjät ovat olleet keskeisessä roolissa maanosan vakauden kannalta, on Suomen turha odottaa liiemmälti apua mahdollisessa kriisitilanteessa. Suurin osa EU:n jäsenvaltioista kun on myös NATO:n jäseniä ja siksi keskittyvät sotilasyhteistyöhön sen kautta, uskottelemme itsellemme mitä vain.

Toinen mielenkiintoinen kohde oli Suomen pysyvä edustajisto EU:ssa. Tämän tapaamisen aiheena oli erityisesti muuttoliike. Saimme havaita, että unionin kanta on muuttunut aikaisemmasta, sillä siirtolaistulva tunnustettiin vihdoin kriisiksi. Paljon myös luotetaan Turkin kanssa tehtyyn sopimukseen. Tätä kirjoittaessa tosin näyttää siltä, että muuttoaalto jatkuu ja osittain samat reitit ovat käytössä kuin viime kesänä.

Yritystä asian ratkaisuun on, mutta tuloksia näytetään saavan perin hitaasti. Matkalla oma käsitykseni vain vahvistui: näkemämme kansanvaellukset ovat vasta alkua. Myös unionin sisällä on asiasta monenlaista ristivetoa ja yhteiset säännöt eivät koske kaikkia jäseniä, kuten monessa asiassa on saanut havaita. Voidaankin siis kysyä, onko unionista vaikeiden aikojen valtioliitoksi, vaikka se jo täyttää liittovaltion monet tunnusmerkit? Tätä me emme uskalla tarpeeksi pohtia.

Muitakin mielenkiintoisia kohteita matkalle osui. Tutustuin myös muutaman tunnin metsäisen ja monen pysähdyksen junamatkan päässä olevaan, Raahen kanssa melkein samankokoiseen ja -oloiseen Arlonin kaupunkiin. Sieltä löytyi mielenkiintoinen museo ja pala maanosamme historiaa, aina yhdenlaisen EU:n edeltäjän eli Rooman valtakunnan ajalta saakka.

Comments are closed.

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.