Puhe Varjosta valoon -kirjan julkistamistilaisuudessa

Arvoisat läsnäolijat, hyvä Arkkukarin apostoli, sekä kirjailija Pokela!

Mielenkiintoiseen kirjaan tutustumisen jälkeen ajattelin summata muutaman ajatuksen siitä, mitä mietteitä nyt julkaistu teos minussa herätti. Jos asiaa voisi kuva yhdellä sanalla, se olisi rohkeus. Tällaiseen hankkeeseen ryhtyessä varmaan miettii monia asioita, onko minusta siihen ja onko minusta mitään kirjoitettavaa? On, jokaisesta miestä on teoksensa ansainnut tai kuten laulussa sanotaan: jokainen ihminen on laulun arvoinen. Toisten laulussa tai kirjassa on vain vähemmän sanoja kuin toisten.

Varjoista valoon on väkevä kuvaus ihmisestä elämän syvien kysymysten äärellä. Kirjassa kerrotaan oikein hyvin päähenkilön elämän käänteitä, mikä johtaa mihin ja kuinka moni asia on sangen pienestä kiinni. Miten elämän valinnoilla on muovattu omaa ja läheisten kohtaloita siihen mitä se nyt on. Vahva luottamus Jumalaan välittyy myös kirjasta aivan alkulehdiltä saakka.

Eräs taso, Jaakon elämänkerran lisäksi, kirjassa on historiallinen kuvaus kaupungistamme ja vähän kauempaakin. Erityisesti minua kiehtoivat kuvaukset entisaikojen Raahesta ja Saloisista, sen tarjoamista mahdollisuuksista koululaiselle tai nuorelle. Nykypäivänä keskustellaan paljon koulukurista. Elävän kuvauksen perusteella moni meistä olisi varmaan tullut sormet hellänä kotiin koulusta kun karttakeppi olisi toiminut kasvattajana. Tänään ei opettajalla ole mitään vastaavia mahdollisuuksia kurinpitoon tai jos on, niin hän ei kauaa ole opettajana. Jää jokaisen arvioitavaksi, oliko se parempi tapa kuin nykyään. Aikansa kutakin voisi todeta.

Kirjassa myös kerrotaan nuoren miehen kasvun vaiheita hyvin seikkaperäisesti. Sisältö ei kuitenkaan ole pelkästään vanhojen muisteluja. Jaakon ja myös Annelin tärkeäksi tehtäväksi on tullut vapaaehtoistyö vapaaseurakunnan piirissä. Erityisesti lähellä sydäntä ovat olleet nuoret, jotka ovat syrjäytymässä tai syrjäytyneet. Tämä työ on erittäin arvokasta, sillä yhteiskuntamme ei voi kovin hyvin ja tällä työsaralla työtä riittää; sielunhoitoa, soppaa ja saippuaa. Työtä jaksaa tehdä kun näkee ja kokee olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Toinen mielenkiintoinen havainto löytyy tämä kirjan tapahtumissa, se on yhteistyö eri seurakuntien kesken. Ei erotella kuka kuuluu luterilaiseen kirkkoon tai helluntaiseurakuntaan, kuka vapaakirkkoon tai niin edelleen. Kaikilla on sama Jumala, samat inhimillisen elämän piirteet, mutkat ja ylämäet, joskus paremminkin mennen. Tämä kirjan luvuissa on nostettu esiin juuri yhdessä tekemisen hyviä puolia. Siinä olisi opittavaa myös muille elämän alueille. Sillä aivan liian usein sanomme ja väitämme olevamme oikeassa, vain havaitaksemme olevamme väärässä.

Kirjan tekeminen on vaatinut sitoutuneisuutta, niin tekijältä kuin päähenkilöltäkin. Kirjan kieli on värikästä ja siinä kerrotaan elävästi mitä halutaan sanoa. Kirjoittamaan lähteminen on tarinan mukaan pitkän harkinnan tulos, mutta ilmeisen hyvin harkittu, sillä lopputulos on mielenkiintoinen ja antaa lukijalleen ajattelemisen aihetta. Kirjasarjoissa voi olla myös jatko-osa, sitä varmasti moni lukija jää odottamaan. Kirjan päähenkilöllä Kallelan Jaskalla kun on vielä monia tehtäviä jäljellä, mutta ne ovat tulevaisuudessa ja mielenkiinnolla odotamme niistä vielä kuulevamme jotain.

Comments are closed.

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.