Raahen rautatieaseman 120-vuotisjuhlan tervehdyspuheeni

Arvoisa asemapäällikkö, hyvät naiset ja herrat!

Juna tulee, ketähän on sen kyydissä, minne ne menevät, ketä heitä on vastassa ja ennen kaikkea; milloin he lähtevät pois? 120 vuoden aikana on tällä paikalla sattunut ja tapahtunut. Edellä kerrottu on yksi tarina muiden joukossa, mutta sen sanotaan kuuluneen aikaan, jolloin tällä asemalla matkustajia liikkui säännölliseen tahtiin, ainakin huomattavasti useammin kuin tällä hetkellä. Pikkukaupunkiin tulijat herättivät kysymyksiä ja uteliaisuutta.

Olemme Raahen radan nimikkoasemalla, tällä radalla tarkoitetaan 28 kilometrin mittaista sivurataa Pohjanmaan radan Tuomiojan liikennepaikalta kaupunkimme keskustaan ja edelleen SSAB:n terästehtaalle. Rataosalla on nykyisin vain tavaraliikennettä, tämä liikenne onkin yksi taloutemme mittareita, sillä milloin teräskelajunassa on vähintään kaksi veturia viemässä vaunuletkaa, silloin menee tehtaan suunnassa hyvin kun tuotteet käyvät kaupaksi. Milloin juna lähteen kiihdyttämään poispäin yhden veturin voimin, kannattaa silloin katsoa ja pohtia entistä tarkemmin, missä mennään.

Juhliessamme aseman 120-vuotisjuhlia on syytä katsoa historiaan. Pohjanmaan rata eli Suomen päärata menee siis alle 30 kilometrin päässä. Jos olisi mahdollista siirtyä ajassa taaksepäin, niin tässä kohdassa sen kernaasti tekisin. Lähteet kertovat, että alun perin radan oli tarkoitus kulkea Raahen kautta, mutta tuolloin merkittävän merenkulkukaupungin päättäjät eivät halunneet rahdista kilpailevaa rautatietä kaupunkiin. Toinen tarina puolestaan kertoo sen, että sisämaassa ja Suomen silloisessa senaatissa vaikuttanut eräs valtiopäivämies olisi vaatimalla vaatinut rataa oman kotikylänsä kautta kulkevaksi ja siinä osin onnistuen. Mikä näissä asioissa on totta, mikä olettamusta ja mikä tarua, sitä on vaikea tietää, mutta näin reilu vuosisata myöhemmin voi todeta, että toisinkin olisi voinut aikanaan päättää.

Oli syy mikä tahansa, aikanaan nopeasti huomattiin kuitenkin rautatien merkitys sisämaan rahtiliikenteelle ja Raaheen alettiin suunnitella pistoraiteen rakentamista. Tuolloin perustettiin yksityinen Raahen Rautatieosakeyhtiö, jonka tehtäväksi tuli rakentaa rata Raahesta Tuomiojalle, silloiselle Lapin asemalle. Kauppaneuvos Henrik Sovelius lahjoitti 200 000 markkaa radan rakennustöitä varten ja Raahen kaupunki maksoi toisen puolen kuluista. Samaan aikaan parannettiin Raahen satamaa Lapaluodossa, sillä radasta toivottiin tärkeää puutavaran satamarataa. Kovin siis tutun kuuloisia päätöksiä.

Rata valmistui vuosina 1898–1899. Ensimmäinen juna saapui asemalle elokuussa 1899 ja aseman juhlalliset vihkiäiset järjestettiin Raahen kaupungin 250-vuotisjuhlapäivänä 5.12.1899. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että vielä 1900-luvun alussa tutkittiin mahdollisuutta yhdysradan rakentamiseksi Iisalmen–Kajaanin – radalle, miksi, sitä lähde ei kerro. Yksityinen omistus päättyi kun rata myytiin VR:n omistukseen vuonna 1926, suurin menestys oli puolestaan henkilöliikenteen loppuminen syksyllä 1966. Raahen alueelta eivät suinkaan yksityiset raiteet ole loppuneet, sillä terästehtaan alueella on yksi maamme suurimpia keskittymiä. Suuri muutos oli myös vuosituhannen alussa kun rata sai sähköistyksen ja siinäkin tehden historiaa, sillä tämän mainitaan olevan maamme rataverkon kevyemmällä järjestelmällä tehdyn sähköistyksen.

Varsinainen juhlakalu tänään on asema, joka kansallisromanttista tyylisuuntausta edustava rautatieasemana poikkeaa muista aikakautensa asemarakennuksista. Puinen asemarakennus on rakennettu rautatien valmistumisen aikoihin ja lähteeni mukaan se on tuntemattoman arkkitehdin suunnittelema, rakennuttajana toimiessa rautatieyhtiö. Asema-alueeseen liittyy myös puisto istutuksineen sekä nikkarityylinen entinen tullikamari, nykyinen Paradise. Tämä näkymä on siis ollut jo pitkään osa raahelaista kaupunkinäkymään ja toivottavasti pysyy sitä myös jatkossa. Kun VR lopetti toiminnan asemarakennuksessa, oli hienoa, että käyttöä on jatkettu toiminnan jalostuessa, niin että ihmisiä asemalla pyörii edelleen. Asia vaatii kiinnostusta ja sitoutumista nykyisiltä toimijoilta.

Rautatiet ovat ehkä elämässä uutta tulemista, voitaisiinko jo puhua raiteiden renessanssista? Tällä hetkellä maahamme neuvotellaan hallitusohjelmaa, jossa liikenneratkaisuina esitetään raideliikenteen kehittämistä. Linjaukset ovat toki Etelä-Suomi painotteisia, mutta suunta on oikea kun puhutaan nopeista junayhteyksistä koko valtakunnassa. Nopeuksien kasvaessa pullonkaulaksi nousee radan kapasiteetti eli kaksoisraide vähintään Ouluun saakka. Pitäisikö meidän ottaa mallia muualta? Ruotsissa tehtiin myös kaksoisraidetta, mutta ei välttämättä samaan liikennekäytävään. Esillä on ollut vaihtoehto, jos Raahen rataa voisi tulevaisuudessa hyödyntää tässä. Jos otamme suunnan Pyhäjoen ja Kalajoen kautta Ylivieskaan ja tekisimmekin sen toisen raiteen tätä reittiä? Uutta rataa pitäisi rakentaa nopealla laskulla vain noin 30 kilometriä enemmän kuin perinteistä linjaa käyttäen. Siis yhtä paljon kuin täältä matkaa pääradalle.

Matkustajaliikenteen puute on vaivannut kaupunkiamme, tällaisia satunnaisia juhlajunia lukuun ottamatta jo yli 50 vuotta. Jos tuo äsken ehdottamani ei koskaan toteudu, niin voisimmeko olla osa Oulun lähiliikennealuetta tai syöttöliikennettä nopeampien junayhteyksien luo. Yhteyksien nopeutuessa pysähdykset pääradalla todennäköisesti harvenevat. Jos se juna lähtisikin täältä ja ajaisi Kokkolaan poimien väliasemilta ihmiset kyytiin tai pääteasema olisikin Oulu pohjoiseen mentäessä. Unelmaa vai totta, sen näyttää aika. Hyvää juhlapäivää teille hyvät rautateiden ystävät!

Comments are closed.

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.