Juhlapuhe Olkijoen koulun 100-vuotisjuhlissa.

Arvoisat Olkijoen koulun ystävät!

Jotain todella hienoa on tapahtunut Olkijoella sata vuotta sitten; eilen, kohta kuulemme mitä. Lähdin valmistelemaan tätä puhetta 100-vuotiaalle koululle tutustumalla historiaan sivustoltanne. Löysin hienon kertomuksen siitä, miten koulu on tullut tälle kylälle ja todella, mitä tapahtui sata vuotta sitten? Tarina kertoo, että ”niin arkinen aherrus kansan sivistämiseksi alkoi tässäkin kylässä. Kun kello läheni kymmentä elokuun 28. päivä 1919, oli koulun pihalle kertynyt 32 oppilaaksi ilmoittautuvaa lasta”. Tuo päivä ei kuitenkaan vielä ollut varsinainen koulupäivä, sillä vasta seuraavana päivänä alkoi tuo ns. pientenlastenkoulu. Siis sata vuotta sitten juuri tänään, ajatelkaa mitä kaikkea on tuohon aikaan mahtunut.

Suomi oli tuolloin nuori valtio, reilun vuoden ikäinen. Kaikki valtiot eivät edes uskoneet maamme olemassa oloon vielä. Esimerkiksi Italia, Englanti tai USA tunnustivat maamme itsenäisyyden vasta tuona vuonna, vaikka olimme itsenäistyneet jo puolitoista vuotta aiemmin. Paljon muutakin historian kirjat ja tapahtumat kertovat tuosta vuodesta. Yksi sellainen perinne tapahtuu nykyäänkin eli juhlimme itsenäisyyspäivää, sen viettäminen aloitettiin juuri tuona vuonna. Varmasti maamme kannalta elimme vaikeita aikoja, sillä Suomen ja Venäjän rajalla oli ajoittain erilaisia yhteenottoja, joista tasvaltamme hallitus joutui huomauttamaan naapurimaata jopa tiukastikin. Kansainvälistyimme myös, sillä Suomesta pääsi Ruotsiin junalla, sillä Tornion ja Haaparannan välinen rautatie rakennettiin juuri tuona vuonna.

Olkijoella ensimmäiseen opettajanhakuun oli tullut kuusi hakemusta, kuulostaa siis siltä, että aloittava koulu on ollut kiinnostava paikka lähteä sivistämään alueen lapsia. Opettajaksi tai pitäisikö -sen aikaista nimikettä käyttää oikein eli opettajattareksi valittiin johtokunnan äänin 4-1 kahdeksi koevuodeksi Alma Gustaava Elfving. Oli juhlan aika, sillä oli koululle nyt saatu pätevä opettaja, mikä alkoi näkyä myös johtokunnan pöytäkirjoista, jotka virkansa puolesta opettajatar Elfving uudelleen kirjoitti, selkeästi ja kuvauksen mukaan, hyvällä käsialalla. Mitenkä se käsiala nykyään opettajilta onnistuukaan ja miltäpä tuntuisi kutsua opettajaa opettajattareksi tai rehtoria, herra rehtoriksi? Aika on muuttunut, myös puhetapojen osalta. Muutenkin aloitus oli mielenkiintoinen, sillä tätä koko oppilaitosta hallinnoi vain yksi opettaja. Ongelmia tai hieman haasteita toi puolestaan se, että kuka opettaisi siihen aikaan ja miksei nykyäänkin vielä tarpeellisia käden taitoja puukäsitöiden muodossa pojille. Ongelmaan löysi silloinen koulun johtokunta myös luovan, vaan ei kovin kestävän ratkaisun.

Historia on mielenkiintoista myös muilta osin tämän koulun osalta. Aivan aluksi ei ollut siivoojaa, ei huoltomiestä tai muitakaan. Touhukas opettaja hoiti kaiken. Mitenköhän asia mahtaa olla tänään? Kaikista huolimatta historian kirjoitus kertoo, että koulutyö alkoi sujua alusta alkaen aivan toivottuun tapaan ja kun oppivelvollisuuslaki myös Pattijoella otettiin toteutettavaksi, oli vuosittain suoritettava lukuvuoden alussa oppivelvollisten toteaminen. Pientenkoulun ja varsinaisen kansakoulun oppilaitten osalta ei ollut huomautettavaa, mutta lähes vuosittain joitakin jatkoluokille tulevia oppilaita puuttui. Heidän koteihin johtokunta lähetti huomautuksen tulla kouluun. Jouduttiinpa jonakin vuonna, kun kehotusta ei noudatettu, lähettämään isälle muistutus, kun ei ollut pannut poikaansa kouluun. Jos isä ei ottanut ojentuakseen, ilmoitettiin asia yleiselle syyttäjälle. Aikansa oppilashuoltoa tämäkin, lasten oli tultava kouluun samaan tapaan kuin nykyäänkin, keinot ovat vain tässä vuosien aikana hieman muuttuneet. Tänä päivänä rehtori ottaa yhteyttä kotiin, jos lapsi jää saapumatta ilman pätevää syytä, joten ei kannata jäädä ongelle joen rantaan, vaan tulla kouluun.

Koulu on mielenkiintoinen laitos, meillä jokaisella on mielipide siitä millainen koulun tulisi olla. Itsekin olen pohtinut koulutuksen merkitystä ja meidän suomalaisten etuoikeutta tasa-arvoiseen koulutukseen, jonne pääsee kaikki, sekä tytöt että pojat. Se on arvo, josta meidän tulee pitää kiinne myös tulevaisuudessa. Koulu on lähellä omaakin mieltä. Tasan viikko sitten jatkui minun 19. kouluvuosi. Ilmeisesti olen ollut perin huono oppija kun edelleen piti kouluun mennä. No, kerron teille salaisuuden, ihan itse hain ja pääsin jatko-opiskelemaan, toinen salaisuus on se, että läksyt ovat osittain tekemättä ja opettaja ei sitä tiedä, mutta onneksi minun kouluni on vähän kauempana eli junamatkalla on aikaa vielä asia viimeistellä. Älkää kuitenkaan ottako minusta mallia tässä asiassa.

Täällä Olkijoella on lapsia kouluun riittänyt. Mukana on varmasti monen sukupolven olkijokisia, niitä jotka ovat opintiensä täällä aloittaneet ja heidän lapsensa on samaa koulua käyneet, voipa mukana olla myös jo seuraavaa polvea tai jopa sitä seuraavaa. Koululla on merkitys maalle, alueelle, mutta ennen kaikkea oppilaalle. Mikä muu kodin lisäksi vaikuttaa niin paljon tulevaisuuteen kuin juuri koulu. Täällä työskentelevät teette tärkeää ja erittäin vastuullista työtä, sillä ohjaatte täkäläisen ikäluokan elämänsuuntaa samalla tavalla kuin sitä tehdään kaikissa muissakin suomalaisissa kouluissa. Koulu antaa elämisen taitojen lisäksi paljon muuta. Täältä löytyy toivottavasti elinikäisiä ystävyyssuhteita ja kun vanhat luokkakaverit kohtaavat vuosienkin jälkeen, kyllä niitä kouluasioita monesti muistellaan. Toivon syvästi, että muistot ovat mukavia. Näin ei kuitenkaan valitettavasti aina ole. Monesta hyvästä yrityksestä huolimatta kiusaamista ei ole koulumaailmasta pystytty kitkemään kokonaan pois. Monet hankkeet ja projektit eivät ole tässä onnistuneet. Onkin paikallaan muistuttaa, että lopetetaan toisten kiusaaminen ja ollaan kaveri sille hiljaisemmallekin oppilaalle. Kaikki meistä tarvitsee hyväksyntää, mutta olemme kaikki erilaisia. Ihmiselämässä on parempia päiviä, joskus puolestaan huonompia, kukaan ei voi välttyä elämän käännekohdilta, ovat ne sitten hyviä tai huonoja. Uskon kaikkien yhtyvän toiveeseeni siitä, että ketään ei jätettäisi yksin ja ollaan koulussa kaikkien kavereita.

Hyvät kuulijat!

Raahessa on meneillään murrosvaihe. Lapsien määrä on suruksemme vähenemään päin. Me päättäjät joudumme pohtimaan hyvin perusteellisesti myös koulujen tulevaisuutta. En ota tässä vaiheessa kantaan minkään koulun puolesta tai mitään vastaan. Tiedän kuitenkin, että nämä asiat ovat kovasti ihmisten mielessä. Tapahtuu kouluverkolle sitten tulevaisuudessa mitä tahansa, voin sen vakuuttaa, että ne päätökset tehdään aina huolella ja perusteellisen valmistelun sekä harkinnan perusteella. Tavoitteena on luoda kaupunkiimme taloudellisesti kestävä tapa toimia ja siksi joudumme pohtimaan kaikki vaihtoehdot läpi. Kuitenkaan minkään koulun kohtaloa ei ole vielä päätetty suuntaan tai toiseen. Valitettavasti joissain mielipiteissä halutaan virheellisesti kertoa jotain muuta ja se on ikävää. Selvää on myös se, että jos rakennus on kaikin puolin ehjä, niin sitä voi käyttää, mutta tarpeen tarkastelu tullaan kaikissa tapauksissa tekemään. Haluan tällä asialla myös rauhoittaa kiihkeää keskustelua ja tuoda malttia kaikkien mieleen. Olemme nostaneet viime vuosina esiin termin tiedolla johtaminen ja kuvaamani toimintamalli on keskeinen osa sitä.

Tänään on Olkijoella juhla, olette valmistaneet meille hienon tapahtuman. Työtä on tehty yhdessä, kaikki ovat tuoneet mukaan oman osaamisensa ja panoksensa. Kuten monesti saa huomata täältä tai vastaavista paikoista, löytyy yhteisöllisyyttä. Se on arvo, josta myös kannattaa pitää kiinni. Te olkijokiset olette osoittaneet yhteen hileen puhaltamista, on tehty pyörätietä, kunnostettu kylätaloa ja paljon muuta. Toivoisinkin teidän antavan esimerkkiä yhdessä tekemisestä kaikkialle Raaheen. Samalla haluan onnitella tätä koulua ja sen väkeä eli oppilaita vanhempineen sekä opettajia että muuta henkilökuntaan kuuluvia tästä merkkipäivästä ja kiittää työstänne alueen lasten ja nuorten eteen. Oppimisen sekä oivalluksen iloa teille jokaiselle.

Comments are closed.

Alustana toimii Wordpress ja teemana Digg-3. Tekstit (C) Jarmo Myllymäki 2005-2019.